Taivaantulien tyttö

© Riku Poskiparta
© Riku Poskiparta

Pirjo Pike Koski

Itseoppinut valokuvaaja 

Haa! Luet tätä tekstiä paraikaa, niinpä olet eksynyt kotisivuilleni! Lämpimästi tervetuloa!

Kuka olen, mistä tulen?

Olen lähtöisin Satakunnasta Harjavallasta, mutta nykyään vaikutan Länsirannikolla Laitilassa. Mielsin itseni pitkään luontokuvaajaksi, kunnes liityin f-bookin "revontulikyttääjät" - ryhmään. 

Lapsuuden innostus sai uudelleen tulta alleen ja eräänä iltana revontuliarvojen loimottaessa punaisina päätin lähteä matkaan kameran kanssa ja sillä tiellä olen edelleen. Päivisin kuvaaminen sai vaihtua yökuvaamiseksi. 

Harrastan luonnonilmiöiden kuvaamista, metsäilyä, geologiaa sekä keräilen mineraaleja. Rakastan yli kaiken revontulia, etenkin isän nimeämää Dyynit-muotoa ja myrskyilmiöitä, mutta olen retkahtanut myös valaiseviin yöpilviin, haloihin ja sitä myötä muuhunkin taivaalla tapahtuvaan äksöniin. 

Kirjoitan mielelläni kuvaus reissuilta tarinoita, välillä sattuu ja tapahtuu ihan älyttömiä asioita jotka ovat mukavia jakaa blogin puolelle.

Miten päädyin ilmiökuvaajaksi onkin pidempi juttu.

Vuosi oli 1980 ja olin tuolloin kuusivuotias, kun näin revontulet Lapissa elämäni ensimmäistä kertaa. (älkää ingnooratko siis kuvaajan tämän hetkistä ikää, laitelkaa ne taskulaskimien apit suosiolla kiinni..) Seisoin isäni kanssa hotellin takapihalla seuraamassa reponäytelmää. Olin täysin myyty. Kirjoitin tohkeissani päiväkirjaan: " näin tänään elämäni ensimmäiset revontulet ja niissä oli kahta eri lajia punaista ja ne olivat tosi hienot. Saisimpa nähdä ne vielä uudelleen!" 

Isäni keksi uuden lempinimen minulle illan aikana, olin "taivaan tulien tyttö" siitä eteenpäin. (samanniminen, Taivaan Tulet tv-sarja on kuvattu jälkeenpäin...) Reposet olivat unohtumaton elämys pienelle lapselle, mutta edelleen aikuisenakin, kymmeniä näytelmiä nähneenä ja kuvanneena jokainen revontuli-ilta on erilainen ja omalla tavallaan muistettava, mutta täysin punaisia revontulia en ole sen koommin bongannut. 

Isän seurassa koin myös ensimmäiset ukkoset- kertoman mukaan jo kaksivuotiaana kun olin silmät ymmyrkäisinä seurannut salamointia turvallisesti isän sylistä käsin. Muistissani ovat myös lukuisat yhdessä ulkona vietetyt tähtikirkkaat yöt.

Myöhemmin sain olla mukana ensin "revontulibongarin oppaan" (Into 2018) työryhmässä joka sittemmin jatkoi uuden revontulimuodon (dyynien) tutkimisen pariin. Olin mukana kansalaistieteilijänä alan huippujen kanssa ratkomassa arvoitusta, joka johti uuden revontulimuodon, dyynien löytymiseen v.2019. Revontuli dyynien arvoituksen ratkomisessa käytettiin kahta valokuvaa, joista toinen on ottamani. Dyynien löytymisestä kertova tarina löytyy muuten blogista.

Ei sitten muuta kuin tervetuloa kuvalliselle matkalle revontulien sekä muiden luonnonilmiöiden kiehtovaan maailmaan!