22.1.2022 sovimme kaverin kanssa treffit, tarkoitus oli koettaa kopata yhteistä intressiä eli eläinratavaloa. Kauden aloitus olisi tänä iltana lähellä -vaan onnistuisiko se, jäisi nähtäväksi.
13.7.2021 illan ollessa kaunis, tuuleton ja ennenkaikkea selkeä päätin lähteä toteuttamaan ihtiäni eli kuvaamaan. Mielessäni oli muutama erilainen sommittelu. Kellon lyödessä puoltayötä ilmaantuivat ensimmäiset yöpilvivyöt näkyville ja allekirjoittanut starttasi liikkeelle kohti idyllistä Untamalan kylää ihan jäätävällä fiiliksellä.
Kulunut perjantai ja kirkas havainnointisää toi yhteisen ystävämme Laitilaan ja päätimme porukalla toteuttaa pitkään suunnitellun retken Hirvilammin laavulle, joka sijaitsee lähellä Satakunnan rajaa sijaiten keskellä- ei-yhtään-mitään. Tarkoituksena olisi yrittää havainnoida etenkin eläinratavaloa (*
14.1.2022 revontulimittarit villiintyivät kilvan maanpäällisen tuulen kanssa. Kisastudio oli jälleen pystyssä ja jännitys käsin kosketeltavaa.
Tästä kertomuksesta piti tulla alunperin nimeltään "hankiralli", mikä olisi ollut erittäin kuvaava. Eilen illalla nähdyt vihreät, sykkivät revontuli läiskät pistivät kuitenkin otsikon uusiksi. Mennääs kohti iltaa!
Pari päivää sitten ollut aurinkoinen keli oli kuin silkkaa dynamiittia suoneen ja lähipäivien ramasee-masentaa-väsyttää-vitut**a tunnelma ropisi mukavasti ulkoilun aikana askel askeleelta pois. Hangen pinta kimmelsi tuhansina timantteina eri väreissä ympärilläni, tänään kyllä kelpaisi ulkoilla. Singahdin siis pihalle lailla raketin.
Mokasin jotenkin tämän illan kuvien tuonnin ja jouduin tuomaan ne lightroomiin uudestaan. Olin edellistä blogitekstiä kirjoittaessa vielä siinä luulossa, ettei "jäljet"-nimisestä pystyruudusta ole olemassa onnistunutta blogiin sopivaa vaakavedosta. Vaan ompa sittenkin ja tässä on myös tarina vuoden ensimmäisen ruudun ja havainnon syntymisestä,...
1.1.2022 Steppasin jääpiikeilläni kylätiellä menohaluissani. Joo-o, kyllä täällä jotenkuten ehkä etenisi. Ainakin liukumalla... Aloin sittenkin hitaasti lämpenemään ajatukselle, että kävisin sit-ten-kin pitkästä aikaa jossakin pyörähtämässä kameran kanssa. Icebugit jalkaan niin homma suttaantuu kuin jäällä tanssi. Tai niinhän minä luulin.
Kaverini taannoin tenttasi, olenko kirjoittanut miten pitkään. No olen, tunnustan! Vaan miten kaikki alkoi ja eteni, kaivoin muistojani oikein kunnolla ja lopputulema on toivonmukaan melko looginen kertomus tapahtumista niin hyvin, kuin ne muistan.
15.12.2021 kuun halottelu starttasi hieman etuajassa,-luonnollisesti ollessani vielä lenkillä. Maastosta käsin nähtynä se johti tahdin tiivistykseen ja sai nastakengät pureutumaan tienpintaan vähän äkäisemmin.
