Äkkilähtö reposille

06.11.2022

Aloitin Laustilta repokytiksen lainatuissa saappaissa. Ajatuksena olisi ottaa revontuli kaaresta vesiheijastus pellolla ja se vaati asianmukaisia varusteita ja kahlaamista, niinpä omien saappaiden puutteessa lainasin jalkineet ja lompsin pellolla olevalle lätäkölle lainajalkineissa eli aviomiehen suurissa saappaissa. 

Olin kerrankin ajoissa paikalla, vaan revontulinäytelmä ei tahtonut aktivoitua ja lopulta pilvet sitten jyräsivät alkavan näytelmän eteen. Ei ole todellista, voi simpuran sammakot, tämä tilanne taas! Merituuli rintama voi nopeasti näköjään myös tukkia taivaan, hmph. Katsoin pilvitutkaa, taivaalle ja luovutin, lompsin autolle, ajoin kotiin ja tuli hieman ääneen pärrättyä ajomatkalla.

Kotona kannoin kameralaukun autosta sisälle. Huomasin, että eväskassi jäi autoon ja palasin hakemaan sitä. Auton ovea avatessani näin taivaan hieman yllättäen kirkastuneen ja pilvien raoista näkyi mikäs muu kuin aktivoituva revontulivyö korkeine säteineen! Tsaisuskraist! Kiitos merituuli rintamalle! Syntyi hirmuinen hässäkkä ja eväät lennähtivät takaisin autoon.

Juoksin sisälle, -olin siis juuri huutanut Rikulle "moi, kotona ollaan", kun jouduin palaamaan takaisin sisälle hakemaan kameraa kauhealla ryminällä ja kailotin seuraavaksi "moi mää lähen ny". Ajaessa puhelimeni piippasi ja pysähdyttyäni luin viestin. Riku kysyi "siis mitä äsken tapahtui ja missä sää oot"? No jos lyhyesti pitää asiaa luonnehtia niin tuli "äkkilähtö"....Onneksi aviomies osasi katsoa Porin karhukameran tarjoamaa kuvaa, joka oli varsin revontulivoittoisa. 

Spurttasin ensin lähimpään naapuriin. Pilvitilanne oli edelleen sanalla sanoen edelleen karmea vaikka repokaari pilvien lomasta näkyikin. Pilvipeite osoitti kuitenkin repeämisen merkkejä ja samassa huomasin idän suunnilla kaaressa dyyniltä vaikuttavia rakenteita, läheinen metsä vaan peitti diffuusia revontuli huttua liialti tunnistusta ajatellen eikä pilvet helpottaneet asiaa yhtään. Kaverilta tuli samassa viestiä, että pohjoisempana saattaa olla dyynit taivaalla. Pakkasin jälleen tavarat ja ajoin toiselle puolelle Salonkylää jossa idän suunta aukeaa vähän enemmän.

Onneksi kylätie ei ole järin hurjasti liikennöity öisin, ja sain vallata tien hyvinkin pitkälti itselleni. Vaihdoin kuvauspaikkaa aivan viime tingassa, ja sain juuri jalustan kokoon ja kameran tulille kun revontulet tulistuivat. Tuossa kohtaa dyyneistä oli enää paha sanoa juuta tai jaata.

Parin minuutin jälkeen tapahtui jotain sangen outoa,-järkkäri pimeni hetkeksi. Se vaan kieltäytyi ottamasta kuvaa. Sää oli aika napakka ja -1 pakkasta , kosteutta jonkin verran eli laite on voinut väliaikaisesti "leipoa kiinni". Rupesi ottamaan hieman päähän, tekniset ongelmat ovat aina pahimpia! Asialle ei vallitsevassa tilanteessa voinut mitään, niinpä kuvasin hetken Hassella eli kännykällä, tulipahan testattua sekin kapistus kiperässä tositilanteessa. Lopulta järkkäri heräsi henkiin, onneksi. Mikä lie ollut vikana. Jos jollekulle tulee mieleen mikä tällaisen voisi aiheuttaa niin laitelkaas messengeriä tms.

Revontulikaarella näytti olevan hetkeä ennen aktivoitumista aavistus dyyni rakennetta, muttei niin selkeää kuin 2018. Jäinkin pohtimaan, mahtoiko bz-arvon pitkällinen plussalla oleskelu aiheuttaa sen, ettei dyynien mekanismi eli bore käynnistynyt?

Sitten pilveentyi, reposten aktiivisuus lopahti ja päätin syntyneessä välissä käydä kotona nostamassa verensokeria. Syödessä katselin pädiltä Porin karhu kameran välittämää kuvaa. Revontuli näytelmän aktivoituessa kolmannelle kierrokselle tein päätöksen lähteä vielä tien päälle. Muhimassa oli pari ideaa niin mikä jottei reissuun voisi lähteä, alkuillalla hankkimani kofeiini pärinä kestäisi vielä hetken.

Hyppäsin autoon ja ajoin ensin Untamalaan jossa ihailin sumun lävitse näkyviä sykkiviä reposia ja joiden kuvista löytyi myöhemmin dyynirakennetta. Tällä kierroksella nautin erityisesti kuvausreissun kiireettömyydestä. Revontulikaari oli ja eli hiljaa taustalla. Untamalasta ajoin sommittelemaan kasitien toiselle puolelle, Palttilaan, jossa sykkivät revontulet värittivät pohjoisen puolta taivaasta.

Muutama uusi sommittelu toimi hyvin, mutta kylätie oli tänä yönä ykkönen! Onneksi liikennettä ei ollut, koska tie oli, noh vallattu. Suureksi ihmetykseksi illan viimeisistä kuvista hahmottui repo-ovaaliin dyynien rakenne, mutta reilusti puolen yön jälkeen ja jännästi ne olivat upoksissa kaaressa. Silmälle ne eivät oikein enää näkyneet. Dyynit kuitenkin tekivät paluun vaikkeivat ihan sellaisena kuin 2018.

-TTT