Joulun henki

Kun tarkastelen menneen vuoden käyriä ja tilastoja, ne kertovat lahjomattomasti siitä, että Teitä lukijoita alkaa olemaan parisataa. Huimasti porukkaa lyhyessä ajassa. Voisi sanoa, että te lukijat ja kävijät tavallaan pyörittätte tätä sirkusta osallistumalla toimintaan tykkäämällä tarinoista , mistä niitä sitten eteen käveleekään. Tavallaan te olette se polttoaine, jota tarvitsen. 

Taivaan tulien tyttö muuten sai ehkä päheimmän logon mitä ikinä saattaa kuvitella-siitä isot kiitokset aviomiehelle sekä Heinolan suuntaan Sannalle. On nää kaksi kovia, kun lyövät päänsä yhteen. Logo on nähtävissä siellä sun täällä, etusivulta sen löytää parhaiten. Hitto se on niin mun näköinen ja varustaa mut matkaan kohti uutta vuotta ja hurjia, uusia haasteita!

Uusi vuosi tulee olemaan asteen haasteellisempi mm.kaiken tekemisen ja menemisen puolesta, koska tapahtui niin omintakeinen juttu, ettei mitään järkeä. Sain töitä sillee suitsait sukkelaan. Lähdin kuulkaas tavalliseen lehtihaastatteluun, tarkoituksena tehdä nk.läpileikkaus tai kuulumiset mun kuluneesta vuodesta- niin hyvässä kuin pahassakin. Lopputulema: poistuin Laitilan Sanomien toimituksesta parin tunnin päästä hyvin, hyvin hämmentyneenä työpaikan kanssa...!! Siis mitä ihmettä tapahtui?

Hui saakura, nyt se rikastuu, ajattelee joku. Ei muuten rikastu, perkele. Kateellisille tiedoksi, nyt ei puhuta siis mistään miljoona bisneksestä , vaan tarkoituksena on katsoa, kestääkö mun työkunto yhtään mitään tällä hetkellä.  Miten ihmeessä muuten kaikki kivat duunipaikat pälähtää mulle aina näin oudosti? (Työkkärin kautta en ole ikinä itselleni istuvaa työpaikkaa löytänyt, se vaan on kylmä tosiasia, anteeksi, olette yrittäneet kaikkenne)

Mikäli nk.freelancerin hommat mulle istuu ja kunto kestää ilmiöiden ajamisen, kuvaamisen, paperille naputtelun ja säännöllisen reissaamisen (jota valitettavasti epäilen tässä vaiheessa), niin mikä jottei duunia olisi enemmänkin.  Jää nähtäväksi.

Mutta nyt pitää istua alas ja tehdä puolipidäte, mun on pakko muistaa olevani toipilas, omaavani liian kovat diagnoosit ja olevani keskellä kokeellisia hoitoja. Takapakkeja tulee vielä ja paljon. Tälläkin hetkellä kolmoishermo eli Mr. Trige on sitä mieltä että "et muuten syö mitään tänään". -Jaaaa katsotaanko, kysyn mä?

Mr.Horton on onnistuneesti viimein personoitu hahmoksi (kipupsykologiaa) ja komennettu täksi jouluksi visusti nurkkaan, saa istua siellä ja odottaa. En tule leikkimään, ainakaan toivottavasti. Mä en kyllä vieläkään käsitä, miksi mun kipu näyttää ihan Tuomas Holopaiselta joka on ehkä maailmankaikkeuden lunkein hahmo? Ja miten ihmeessä hahmon luominen kivulle auttaa näin paljon?

Näihin pohdintoihin, nyt puolestani oikein hyvää ja rauhallista joulua teille kaikille ja kiitokset kuluneesta vuodesta. On ollut huiman upeaa ja jopa haasteellista vastata uusilla teksteillä ja kuvilla lukijamäärän tasaiseen nousuun, mutta lopputuloksena on aina mahtavaa tuottaa sisältöä, josta tykätään!!

Lämpimät halaukset jokaiselle lukijalleni ja vielä kerran - kiitos.

pysytään kuulolla ja otetaan koppi Joulun hengestä,

TTT