Jääputous

12.12.2021

Olin eräänä iltana kuvaamassa Pyhärannassa ja kuvia kehittäessä seuraavana päivänä huomasin louhoksen takaseinällä jotain kiintoisaa. Kallioseinämiä kirjoivat purot, jotka olivat jäätyneet. Jäätyneet putoukset näyttivät uskomattoman karun kauniilta tummaa syväkivistä muodostuvaa kalliota vasten...ja siitä se ajatus sitten lähti!

6.12.2021 illan näyttäessä tähtikirkkaalta, kysyin aviomieheltä, oliko illaksi suunnitelmia ja jossei, niin passaisiko minun poistua pariksi tunniksi hieman takavasemmalle...?

Ei ollut suunnitelmia ja koska aviomieskin ymmärtää, ettei linnunrata, tämä jäinen maisema ja nämä ilmat ole välttämättä niin kovin pysyviä, niin sain kehotuksen "painaa maastoon hyvällä omallatunnolla ja tuoda hyvät kuvat" ....

Niinpä iloisella fiiliksellä päätin illan tullen ottaa suuntaa kohti Pyhärannan Rohdaista ja mielessäni oli myös hieman revanssin makua, myönnetään..ai miksi? Edellisenä iltana kuvaaminen Rohdaisissa koki nopsan lopun, louhoksessa tuuli sen verran navakasti, etten jäänyt paikan päälle vierailemaan kauemmaksi aikaa-onneksi tuli otettua testikuvat seinämästä, koska muuten en olisi näitä jääpuikkoja ehkä huomannut, otsavalon teho kun ei peräseinälle riittänyt.

Laitoin kaverillekin Kempeleeseen kuvaa (katokatokatomitätäälon!!) ja siellä päässä hokattiin heti jääpuikkojen tarjoama mahdollisuus tuoda tähtikuviin etualalle jotakin erilaista. "varmaan sulla on illan suunnitelma selvä.."? Kysymys oli odotettavissa, johon vastasin, että arvasit ihan oikein, tuonne olisi tarkoitus mennä. On nääs ihan pakko.

Viime keväästä saakka olen haaveillut kuvasta, jossa yhdistyisi linnunrata ja jotakin jäistä ja jylhää kallioista monumenttia. Olen kuvannut vastaavan kallioseinämä ja tähdet-aiheisen kuvan viime keväänä ilman linnunrataa ja siitä jäi hirveä revanssin maku suuhun linnunradan pötköttäessä tuolloin jo kunnolla Rauman valoissa ja jään käydessä sulamaan. Nyt sen sijaan seinämä olisi niin sanotusti katettu, ei tarvitsisi kuin pärähtää paikalle :)

Ei muuta kun auto piuhaan ja tavarat kasaan. Pakkanen oli lauhtunut ja lähtiessä oli -13, jippii! Niin, OLI.

Ei ollut riemulla nimittäin mitään rajaa kun saavuin Rohdaisiin ja näin louhoksen seinämän ja sitä peittävät jäiset putoukset, voi hyvä luoja miten kaunista ja voi hyvä tavaton, lämpömittari näytti jälleen jo -15... Noh, rivakkaa sommittelua olisi tiedossa ja luojan kiitos ei tuullut.

Jääputouksia olikin enemmän mitä testikuvasta oli näkynyt ja kaiken lisäksi louhos on kahdessa kerroksessa joten tuolla saattaa vielä vierähtää ilta jos toinenkin... voi että tätä elämän yllätyksellisyyttä! Näkymä pukkasi päälle ihan uskomattoman flown ja hetkeksi unohdin koko muun maailman-teki muuten ihan hitokseen hyvää! Välillä oli sellainen "liisa ihmemaassa" -olo tähtipaljouden keskellä! Etualalla oleva kiviröykkiö koostui kaiken kukkuraksi suonigneissistä (jippii!!), jonka valkeat raidalliset kuviot elävöittivät gneissin muutoin tummanharmaata pintaa tuomalla kiviin kuvissa hieman ulottuvuutta!

Hiljaisuuden rikkoi välillä vain pöllön huhuilu ja minun henkinen hyrinäni, joka oli yltynyt kuvatessa jo kehräykseksi. Kuvasin innoissani jäistä seinämää ja mielessäni hihkuin, voi luoja miten upealta tämä kaikki tulee näyttämään kuvissa, toivottavasti edes joku onnistuisi! Ihan mieletöntä, että satuin tulemaan tänne eilen ja otin testikuvat vaikka tuuli ja sain heti tehtyä uuden keikan, kun linnunrata sijaitsee seinämään nähden sommittelullisesti nätisti!

Kiitollisuus täytti mieleni ja hyrisin ääneen, joskus siis tämäkin homma sujuu kuin unelma! On se ihmisen onni on niin pienestä kiinni, tällä kertaa onnellisuuteen riittivät puolison täydellinen ymmärrys aiheesta "miksi menojalkaa polttelee" ja se, että pääsin näkemään jotakin noin valtavan kaunista! Se hetken hengähdys ja irtiotto arjesta ja huomio, että flow-niminen tila on edelleen saavutettavissa, se vaan tarvitsee säännöllisesti uusia paikkoja kehittyäkseen ja kukoistaakseen. Kun lopettelin kuvaamista, alkoi tuntumaan, että pakkasta on hieman enemmän kuin tultaessa. Ja oli, jälleen rapsakka -17 mutta onneksi meri ilmeisesti alkaa olemaan kiinni, niin pakkanen ei ole niin pureva.

Kiitos suomen Luonto ja louhoksen omistaja tästä mielettömästä mahdollisuudesta hyödyntää syntynyttä maisemaa.

Lukija / kollega; huomioithan, että louhokset ovat aina yksityisalueita, niillä ei päde jokamiehen oikeudet. Louhoksella on oltava aina omistajan luvat oleskella ja liikkua. Ottamalla puhelimen käteen, soittamalla ja kysymällä luvat helpotat kaikkien, niin valokuvaus-kuin kiviharrastajienkin arkea jatkossa ja vältyt mahdollisilta muilta harmeilta. Tätsy tietää, uskokaa pois :=)

Luo kotisivut ilmaiseksi!