Kenraaliharjoitus

Edellisiltana kuun nousu oli suorastaan hulppea, mutta päivän hommat venyivät niin, että kävin ihailemassa kuun nousua ja sumuista maisemaa pelkän kännykän varassa, liikkeellä tuli oltua ihan liian myöhään ja hyvin pikaisesti. Mutta tänä iltana, 14.11.2021  varasin ulkoilulle aikaa, asennetta, järkkärin ja canonin linssin. Ja blogista tilaa tarinalle.

Tulevana perjantaina on tiedossa kuunpimennys, eli kuuta pitäisi käydä jahtaamassa nyt hyvissä ajoin ihan harjoituksen vuoksi ja samalla saisi tarkasteltua eri kuvauspaikkojen toimivuutta ja mahdollisia sumu-ongelmia tms. Illalla oli siis tiedossa "kuun kenraaliharjoitus" ja muistista saisi alkaa kaivamaan kuukuvaus- asetuksia.

Viime aikoina on ollut hurjan upeita auringonnousuja- sekä laskuja, joiden värien syntymistä edesauttavat ilmassa lymyilevät hiukkaset, joita syntyy mm. metsäpaloista. Eli ilmassa on epäpuhtauksia jotka myötävaikuttavat erilaisten ilmiöiden syntyyn. Siinä yksi syy, miksi olin pinkomassa maastoon heti sään salliessa.

Kuun noustessa viimein pilviverhon (kuinka perin juurin yllättävää...) takaa starttasin auton ja ajoin kuvauspaikan lähistölle. Tulisi jumalattoman värikäs taivas ja päheä maan varjo, sen näki jo alkuasetelmasta. Loihdin auton parkkiin, otin repun sekä jalustan ja lähdin kävelemään kohti latoa kantamuksieni kanssa. Mieleen palasi viime kesä, edellisen kerran ronttasin samoja vehkeitä päälle kahdenkympin lämmöissä keskiyöllä...huokaus. Tää oli tälläinen välihuomautus :D

Kuutamo ja maan varjo tempaisivat täysin mukaansa ja sommittelin innoissani kaatunutta latoa kuviin. Lopulta kuu kirkastui niin paljon, että pakkasin kameran pois ja käännyin kannoillani lähteäkseni kiipustamaan kohti autoa, mutta ympäri kääntyessä olikin yllätys vastassa.

Horisontissa erottui säteitä, niinpä kaivoin kameran esiin uudelleen. Samassa lähi pellolta nousi joutsenia siivilleen ja niiden lentosuunta oli kohti minua ja ohi ladon sekä kuun...Seurasi armotonta sähläystä ja tuloksena oli aavistuksen epätarkka kännykkäkuva joutsenista ja kuusta.... krhhhööhööm. Ei se aina luonnista, ei. No joo.

Takaisin hämäränsäteisiin, jotka levisivät jo viuhkaksi taivaanrannassa, mitkäs näiden kuvaus asetukset taas olivatkaan, voi apua näitä tilanteita ja heyyy macarena että on mukavaa vaihtelua arkeen! Sain lopulta räpsittyä ihan nätit säde- ja maisemakuvat, siis miten mahtavan piristävä reissu keskellä pimeintä kuukautta ja kuulemma kuukauden harmainta päivää.

Näillä onnistumisen fiiliksillä jaksaa tätä käydä tätä marras harmautta vastaan, näin se vaan on. Ja tuon paikan ylämäki tappaa joka kerta mun jalat, kun kantamukset ovat päällä... eli selkeästi tuonne pitäisi lampsia useammin.

Btw, se perjantainen tuleva kuunpimennys näyttää melkoisen huonolta säiden puolesta ja pilvikartta näyttää vaihtelevia lukemia, kelit arpovat hurjasti. No, onhan tässä päässyt treenaamaan jo hurjan yhden kerran kuun kanssa,- että eikös yksi pimennys mene rutiinilla, sen kun räpeltää niin vimmatusti... ja nyt kun tulin tämän kirjoittaneeksi niin perjantaina kaikki menee päin lampaan hanuria :D 

Jää nähtäväksi, pitäkäähän peukkuja. Ja pysykäähän kuulolla. 

TTT