Kevätkauden kovin revontulinäytös!

Aivan mahdottoman upea revontulien täyttämä yö kaikkine sattumuksineen...

16.4-17.4. 2021 Seurasin päivällä virmaliseedia ja huomasin revontuli arvoissa reilua parantumista, bz oli mennyt läpi päivän tiukasti miinuksella (mahdollistaa aina paremmin reposten näkymisen täällä etelässä) sekä nk. protonitiheys alkoi olemaan (jälleen eteläistä sijaintiamme ajatellen) melkoisen mukavissa lukemissa, ainut mikä oli hieman huono, oli aurinkotuulen nopeus..mutta. Tilanne eli koko ajan.  Parhaimman näytelmän piti tapahtua vasta seuraavana yönä, mutta päivän ja illan arvot kertoivat hieman toista ja se laittoi vilkuilemaan ennusteita poikkeuksellisen hanakasti. Illan toivelistalla oli joka tapauksessa kopata rauhallinen revontulikaari rauhallisessa ja idyllisessä Untamalan kylässä täällä Laitilassa.

Pimeää siis odoteltiin.

Odotellessa ja aikaa tappaessa laitoin tiskeja koneeseen ja katselin samalla pädiltä Porin Karhunvartijoiden all sky- kameraa. Taivaanranta oli auringonlaskun jäljiltä mielettömän vaalea ja kajo tuntui kestävän horisontissa pienen iäisyyden. Kamerassa näkyi pohjoisen ja idän puolella hieman vaaleaa, hohtavaa pilvikuitua. Avasin ajatuksissani ilmatieteenlaitoksen säätutkan kameran rinnalle ja näin kevyttä yläpilveä kaukana Porin pohjoispuolella. Jatkoin tiskien laittamista siirtyen takaisin all sky kameran pariin. Samassa ajatusta puski pintaan ja oli pakko katsoa uudestaan säätutkaa. Porin pohjoispuolella oli keveitä yläpilviä, mutta ne olivat todella kaukana. Ne eivät mitenkään voi näkyä kamerassa noin selkeästi. Seurasi hetken mietintää, kunnes sivusilmällä näin, että "pilvilautta" kasvaa, taivaan ollessa edelleen vaalea. Edelleenkään tutkassa olevat pilvet eivät liiku. Ei helkkari, nyt pitää lähteä ottamaan pa-indeksi eli piha-alue indeksi. Huikkasin puolisolle käyväni ulkona. Kävelin omakotitalomme pihatien päähän ja mitä näin seuraavaksi oli metsän takaa nousevan revontulikaaren, joka sykki kirkastuen välillä.

Käännyin niiltä sijoiltani ympäri ja kävelin rivakasti sisälle. Huikkasin puolisolle, että nyt taisi tulla ihan vähän kiire, miten nopeasti saat itsesi valmiiksi? Nyt tuli nimittäin lähtö ja huomasin sitten vasta selittäväni hämmentyneen näköiselle miehelle, että minne se lähtö tulikaan...Hetken säntäilyn, ryntäilyn ja sättäämisen jälkeen pääsimme lähtemään ja kiritin autoani pimeällä, kuoppaisella peltotiellä kohti Untamalan kylää. Ajomatka ei kestänyt kauaa ja saatuani auton parkkeerattua oli aika siirtyä rivakasti läheiselle pellolle.

Kuvailin muutaman ruudun kuun suuntaan ja siellä näkyi aviomiehen silmään jotakin kaaren tapaista. Mietin siinä puoliääneen, että vuonna 2017 oli samankaltaiset revontulet ja tuolloin itse aktiivisen revontulikaaren alla oli samanlaisia, matalia säteitä kuten nytkin. Näytelmä eteni muutenkin parhaillaan kohtalaisen samalla kaavalla, eli kaiken kokemuksen mukaan taivaalla voisi lymyillä myös Sar. Haravoin tiukasti taivaankantta silmällä sekä kameralla. Kuun puolella oli ehkä jotakin, mutta takanäytöltä vahvistui siinä kohtaa ohutta cirrus-tyypin pilvi kuitua. Samassa repos näytelmä aktivoitui ja piti herätä syvistä mietteistä kuvaamaan. (Jälkeenpäin kuvia kehittäessäni huomasin, että Sar oli sittenkin näkynyt taivaalla ennen aktiivisinta revontulinäytelmää ja tarttunut kolmeen ensimmäiseen testiruutuun! Hiphei!) 

Seurasi siis unohtumaton kolmetuntinen. Näytelmässä kävi sykkiviä läiskiä sekä mielettömän korkeita pilareita, jotka olivat sinisiä yläosastaan vaihettuen violetista pinkkiin. Taivaalla kiemurteli paikoin kaksinkertainen revontulivyö. Aktiivisen kaaren alle nousi näytelmän alussa juoksemaan liloja ja pinkkejä säteitä jotka hävisivät, kun kaari kirkastui enemmän. Aivan näytelmän lopussa taivaalle nousi kaksi korkeaa revontuli pilaria, jotka seilasivat hitaasti ja majesteetillisesti taivaankannella. Tuossa kohtaa pakkasimme tavarat ja katselimme hiljaisuudessa kauniin näytelmän hiipumista pois. Kotiin lähdettiin ajamaan vasta kolmen aikaan aamulla. Kannatti kyllä valvoa, aivan mieletön kauden loppu. (tosin kautta päätettiin lopulta ainakin kolme kertaa...)

Tuumasin aviomiehelle, että kun kanssani lupaa lähteä ulos, niin menee poikkeuksetta aina myöhään, mutta sillä erotuksella, ettei aamulla ole pää kipeä muusta kuin korkeintaan univajeesta :P