Luonnonvoimien ylipäällikkö kylässä

Mahdollisuus päästä seuraamaan yöukkosta kelpaa aina, niin kävi viime viikolla. Tervetuloa lukemaan uusinta kertomusta ja samalla mukaan reissuun!

Henkilökohtaisesti viimeinen vuorokausi on sujunut tiukasti Hortonin päänsäryn *) otteessa ja yleis olotila oli heikko. Katselin päivällä pilkkimisen ohessa (väsytti meinaan huolella) erilaisia ukkosmalleja illasta sekä yöstä ja alkoi näyttämään sille, että salamointia voisi olla luvassa. Illan kunto sen sijaan oli arvoitus, joten päätin jatkaa oleskelua sohvaeläimenä sekä "unichasea". 

Myöhemmin illalla istuin jo laavulla ulkona, kuulostelin omaa jaksamista sekä ukkosen tolskausta rannikolla. Murinaa kuului myös merialueelta Uudenkaupungin edustalta Laitilaan. Ponnistin käymään kävellen kylätiellä ja samalla huomasin, että turun suunnalla välähti. Jaksanko lähteä käymään kytiksessä?

Kyllä sitä olisi nyt kokeiltava.

Pellonpiennar voitti sata-nolla lähiaikojen sänky-sohva-vessa ruletin joten pakkasin kameran ja lähdin käymään maastossa. Ja kyllä, täppä joka ilmoitti salamoinnista näkyi hälytys kartalla kännykällä myös turun suunnalla. Ja hetken päästä täppiä alkoi ilmaantumaan turun kupeeseen sekä Mynämäelle, kylläkin lähelle Nousiaisten rajaa.

Koska sateen uhkaa ei ollut, ajoin naapuriin suurelle peltoaukealle. Jos olo olisi ollut rahtusenkaan parempi, olisin ajanut Mynämäelle ukkostavan alueen viereen, mutta nyt oli pakko kuunnella kehoa, Hortonin kohtausten kanssa ei leikitä jälkikäteen.

Pieneksi pettymykseksi Laitilan itäpuolelle alkoi kuitenkin muodostua satavaa aluetta ukkostavan solun eteen, ja sade hävitti osan salamoista valokuvista. Salaman jäädessä satavan alueen sisälle ei kamera "ymmärrä" näkemäänsä ja tuloksena on usein valaistunut, tyhjä ruutu. Sen sijaan ihmissilmässä on maailman paras sisäänrakennettu linssi ja se poimi kymmenkunta visuaalisesti hyvin vaikuttavaa salamaa, kännykän salama appi nappasi myös muutaman salaman, samoin lopulta pienen ähräämisen jälkeen myös järjestelmäkamera. Tuurilla oli osuutta asiaan, kennolle jääneet salamat löivät ukkostavan alueen reunoilla.

Jalat tuntuivat sairastamisen jälkeen edelleen keitetyltä spagetilta, niinpä istuin auton takapaksiin, - sujuu se myrsky kuvaaminen niinkin...Pimeän ajan salamointi on vaan ihan uskomattoman komeaa katseltavaa ja sen voi suorittaa myös autosta käsin. Olosta tulee merkillisen pieni, kun seuraa voimakkaan ukkosen kulkua ja kun miettii, mikä voima taivaalla on valloillaan kun oikein salamoi, - valtava määrä energiaa viskoutuu paikasta toiseen silmänräpäyksessä.

Muutama ruutu jäi muistoksi illasta iloisen ja voitokkaan fiiliksen lisäksi - jaksoin sittenkin lähteä kuvaamaan yöukkosta. Pike 1-Horton 0, tällä kertaa!! Voitto on tällä kertaa minun ja se maistuu petollisen hyvälle. Uusimmat kuvat jonon viimeisinä täällä 

Vielä on kesää jäljellä, vielä tulee ukkosia ja yökköjä eli jatketaan kytistelyä!

-TTT

*) Sarjoittainen päänsärky eli Hortonin päänsärky on äärimmäisen kivulias. Kipu on polttavaa, repivää ja läpitunkevaa. Kipukohtaukset paikallistuvat aina vain toiselle puolelle päätä. Kipu on voimakkainta silmässä, sen takana tai ympärillä ja se voi heijastua ohimolle, leukaan, ylähampaisiin tai kaulalle. Kohtaukset ilmaantuvat varoittamatta, kerran tai jopa 8 kertaa vuorokaudessa, tavallisesti aina samaan aikaan. Sarjoittaisen päänsäryn usein käytettyjä rinnakkaisnimiä ovat Cluster headache, itsemurhapäänsärky ja Hortonin neuralgia. (lähde: migreeni.org)