Operaatio eläinratavalo
Kulunut perjantai ja kirkas havainnointisää toi yhteisen ystävämme Laitilaan ja päätimme porukalla toteuttaa pitkään suunnitellun retken Hirvilammin laavulle, joka sijaitsee lähellä Satakunnan rajaa sijaiten keskellä- ei-yhtään-mitään. Tarkoituksena olisi yrittää havainnoida etenkin eläinratavaloa (*
Innostuneen puheen pulinan säestyksellä pakkasimme ystävämme ja aviomieheni kanssa auton ja lähdimme matkaan. Anoppi asuu samalla suunnalla ja kaipasi hieman jeesiä, joten löysille itsemme ensin Kaivolasta, josta illan eka havis oli anoppilan pihalta havaittu tulipallo.
Kaivolasta jatkoimme Tomalle, kohti Hirvilampea ja laavua. Parkkeerasimme auton suon ylittävälle tielle, ja upposimme / rämmimme / kävelimme porukassa keskelle jäätynyttä, lumista suota. Sieltä havainnoimme illan ensimmäisen eläinratavalon. Tähtimäärä oli suoraan sanoen aivan huikaiseva, ja sellaisia tähtiä alkoi hahmottumaan taivaalta, joita ei yleensä meillä hukkavalon vuoksi näy. Linnunrata näkyi todella upeasti vuodenaikaan nähden, tähdet eivät juuri tuikkineet eli havainto sää oli paras mahdollinen tiivistyvää kosteutta lukuun ottamatta. Jatkoimme iloisina matkaa muutaman kuvan jälkeen.
Seuraavaksi matkan teon jatkuessa auton ajovalojen valokeilaan hypähtää ilves. Kaveri takapenkiltä näkee eläimen, minä vain töpöhännän, kuski keskittyi jarruttamaan. Ilves ylitti tien kauniisti, yhdellä loikalla. Olipas reissun alku, voihan nenä ja takapenkin matkustajan riemulla ei ollut mitään rajaa. Loppumatka oli hieman jännittävä, koska laavulle vievä tie oli aurattu, mutta edellinen lumisade ja tuuli oli osin tukkinut tietä. Yllättävän hyvin focus selviytyi hangessa , propsit etuvedolle vaikka välillä pohja otti kiinni...Parkkeeraus oli vähän sellainen "pysäytä auto hankeen ja toivo että se lähtee sitten aikanaan liikkeelle omin avuin". Parkkipaikalta jatkoimme kävellen laavulle ja matka sujui tutusti kolmella eri tavalla, rämpien, upoten ja liukastellen. Ja kivaa oli!
Perillä laavulla näköala palkitsi meidät ja tähti paljous ryöpsähti silmille, kyllä kannatti lähteä! Laavu on auki lännen suuntaan ja olo oli kuin lapsella karkkikaupassa, tähtiä oli joka puolella valtavasti. Eläinratavalo näkyi poskettoman hyvin lännen suunnalla ja täytyy sanoa, että se todellakin on kirkastunut aiemmilta vuosilta. Nyt sen erotti sinertävän värinsä ja kiilamaisen korkean muotonsa puolesta tosi hyvin muusta hukkavalosta, joka taas on keltaisen punertavaa ja sijaitsee matalalla.
Yritimme laskeutua kallion päällä olevalta laavulta alas kohti suota, kun samassa yön hiljaisuuden rikkoo sarja korkeita ulvahduksia. Mahtavaa, kuin tilauksesta- sudet ilmoittivat itsestään. Pysähdymme ja jäimme kuuntelemaan. Kauempaa erämaasta kaikui ikiaikaisia ääniä, joka nostaa ihokarvat joka kerta pystyyn. Voi pojat, siinä tuhansien tähtien alla, keskellä erämaata sain jakaa tuon kokemuksen muiden kanssa, tämä oli ihan huippua. Yritimme löytää polkua alas suolle, mutta tuloksetta. Lunta oli enemmän kuin kotona ja rinne tuntematon, liukas ja kallioinen joten tässä kohtaa suunnitelma siltä osin hieman petti. Vaan ei hätää, kallion päältäkin saimme nätit kuvat.
Seuraavaksi grillasimme makkaraa-kuinkas muutenkaan sekä opiskelimme tähtiä, höpistiin niitä ja näitä ja välillä vaan olimme ja nautimme hiljaisuudesta, joka oli paikoin rikkumaton. Periaatteessa kaikki normaali taustakohina ja humina oli jäänyt kaupunkiin. Lopulta polttopuiden loppuessa lähdimme makkarat syötyämme ja kahvit juotuamme kohti Leinmäkeä.
Kun pääsimme Leinmäen aukeille juttelimme, että olisipa kova juttu, jos tänne näkyisi vielä reposia. Otin pari ruutua ensin orionin suuntaan ja lopulta linnunrataa päin ja yht'äkkiä pohjoisen horisontissa miesten selkien takana kirkastui... näyttäisi aivan revontuli pilareilta? Pidin vielä mölyt mahassani, mutta seuraava taivaalle ilmaantunut pilari sai toteamaan nauraen ääneen "Kuulkaas, en nyt haluaisi keskeyttää teiltä juttua, mutta meillä taitaa olla matalalla revontulia".
Ja toden totta, pilvikuitujen takana, horisontin sotkussa erottui revontulikaari hyvin matalalla. Alue siis tuli vahingossa koeponnistettua myös repokuvauksia ajatellen...Kotiuduimme puolen yön aikaan rättiväsyneinä, mutta onnellisina. Ilta ja yö onnistuivat täydellisesti.
Arjenkatkojais-terveisin
TTT
*) Eläinratavalo: Eläinratavalon aiheuttajat ovat planeettojen välisiä pölyhiukkasia jotka heijastavat ja sirottavat auringonvaloa, jolloin se erottuu taivaalta tiettyyn aikaan kiilamaisen valona. Eläinratavaloa voi havainnoida Suomessa tammikuusta jopa huhtikuulle. (sekä syksyisin muutamia hetkiä, mutta eri ilmansuunnassa, kirjoitan aiheesta ja ilmiöstä lisää myöhemmin blogiin)