Sohelluksen määrä on vakio II

Paljon odotettu perseidejen yö oli saapunut. Piti lähteä bongaamaan niitä yhdessä aviomiehen kanssa, mutta suunnitelmiin tuli muutoksia Rikun loukkaannuttua pahemman kerran. Nyt olin lähdössä viettämään eeppistä iltaa ihan yksin.

Toisaalta se oli ihan relaksoiva väli arkeen, nimittäin ok-talossa riittää duunia tällee sadonkorjuun aikana! Miehen työt on lisätty hartioille entisten jatkoksi joten viime viikko on menty eikä meinattu, vaakalentoa. Joskus elämä on tällaista, ei voi mitään. Parasta tässä on se, että ukko on kotona ja tulee kuntoutumaan.

Päivällä mietin kuvauspaikkoja ja viime öiden valossa olisi sumuvapaa vyöhyke toiveissa, niinpä ajattelin ottaa suunnan kohti Pyhärantaa. Nyt illalla ei sinkoilla eikä ressata, koska yksi perseidi on jo plakkarissa edellisyön koohotusreissulta ja nyt ei pitäisi olla meillä enää yökköjä. Eipä. (Yks rakettilaukaisu ja yököt korkeintaan tulisi koettua lisää)

Niinpä aloin tekemään itselle sekä miehelle iltapalaa. Tämä yö olisi viimeinen yö maastossa hetkeen, seuraavaksi ajattelin painaa lapun lattiaan vasta ensi viikon mahdollisilla ukkosilla. Väliin jäävänä aikana on pakko hoitaa töitä kotona ja sieni- sekä marjametsässä joten nyt kipin kapin nauttimaan vapaudesta ja tähtitaivaasta!

Ajoin Pyhärantaan ja pystytin leirin. Olin just ottanut mukavan asennon tuolissa kun parinkymmenen metrin päässä metsikössä menevällä polulla ryskyi sillee isosti. Suuret sorkat sotkivat tietä, sitten kuului mörähdys joka hyydytti veren. Hirvi, joka onneksi jatkoi matkaansa hetken haisteltuaan. On se vaan kuumottavaa joka kerta kuulla tuo ääni öisin ja noin juuttaan läheltä.

Samassa valaisevat yöpilvet ilmaantuivat pohjoisen taivaalle. Pitikö niitä vielä näkyä meillä? Niinpä tähyilin tulipalloja sekä yökkösiä. Välillä painoin langattomaa kameran laukaisijaa pehmoisen fleecepeiton lämpöisistä uumenista.

Seuraavaksi suun sijasta kahvi meni nenään, näyttävä tulipallo putosi majesteetillisen hitaasti alas jättäen jälkeensä liekkejä ja savuvanan! Osuiko valotukseen? Oh noes, ei... kohde rajautui juuri kuva-alan ulkopuolelle...aika pitkälle illan teema oli tämä, aina tulipallo oli väärässä suunnassa missä kamera. Vai oliko kamera väärässä suunnassa tulipalloihin nähden, jaa-a. Jotakin sihtaus ongelmaa ilmeisesti :p Onneksi jälkikäteen kuvia katsoessa löytyi vielä illalta yksi perseidi.

Vähän ennen kahta langaton laukaisin vettyi kosteudesta ja sanoi sopparit taas irti joten pakkasin kaikki tavarat, myös kameran. Onneksi jätin ne hujan hajan maahan ja päätin juoda vielä vissyä ennen auton pakkaamista. Join rauhassa pullosta kun samalla sattui jotain täysin odottamatonta- yllättäin taivasta halkoi hyvin kirkas valoilmiö joka oli rusetin näköinen, jätti jälkeensä hehkuvan, ylimaallisen sinisen pilven liikkuen nopsaan etelän suunnalta poikki taivaankannen kohti pohjoista.

Jaaha. Nyt on tullut vietettyä liian monta yötä reissussa putkeen, koska taivaalla näyttäisi lentävän rusetti joka hehkuu... siis mitä? Ei hemmetti, rakettilaukaisu!?

Jäädyin hetkeksi tuijottamaan näkyä Rauman puolen taivaalla. Seisoin muutaman sekunnin paikoillani ja mietin "ehdinkö". Sitten vissypullo lennähti jonnekin ja repesin toimintaan. Laukku auki, kamera ulos ja päälle, yritä säätää valotusta. En millään tajua miten sain edes tämän yhden "mestariotoksen" joka näyttää tällä kerralla liekehtivälle männylle...ero viime kerran liekehtivään lyhtypylvääseen on huima!

Vaan kamera ei lukittunut ollenkaan kuulapäähän koska ruuvi oli juminut avonaiseen asentoon. Ruuvin jumiessa tuohon "auki" - asentoon sitä pitää silitellä, renkuttaa, lämmittää ja jutella mukavia mittaamattoman ajan kanssa, että se palaa takaisin yhteistyöhön ja siihen ei ollut aikaa eli kuva on otettu melkein käsivaralta. Kokeilin myös auton kattoa jalustana, se ei toiminut tällä kertaa, koska katto oli niin märkä ettei kameraa voinut sille asettaa.

Kauheeta, miten ihminen voi olla noinkin kerkeäväinen vaikka ilmiö kestää vaan vähän aikaa. Pidätin vielä hengitystä koko kuuden sekunnin valotuksen ajan ettei kuva tärähdä. Jess. Se on siinä, ilmiö näkyy. Aikamoista. Noh, sohelluksen määrä on hyvissä reissuissa aina vakio, aina tulee säädettyä jotain!

Lopputulema oli 12 perseidiä illan aikana, pari oikein komeeta savuvanoilla ja valaisevat yöpilvet, ei huono reissu! Mutta että rakettilaukaisu sitten perseidi yölle, aikamoista! Ja himpula vie, - sain nähdä suurinpiirtein koko lennon, oli se taas hämmästyttävän näköinen kirkas utupulla leijuessaan taivaalla.

Tämänkertainen "raketti - kaveri" osoittautui Kaliforniasta laukaistuksi Falcon 9-kantoraketiksi, joka oli viemässä Starlink-satelliitteja kiertoradalle. Täytyy sanoa, että Falcon hieman varasti showta. Oli kyllä metkan näköistä, kun taivaalla loisti kaksi "kuuta", toinen oikea ja toinen raketti.

Kaikkea sitä yöllä voi vaan nähdä! Jatketaan tiirailua, näin iltojen pimetessä.

TTT