Syyskuiset keinovalopilarit

26.9.22 illalla oli pilvissä oli aukkoa ja tähdet kutsuivat, joten päätin tehdä kuvallisen iskun ihan kulmille, vuorokauden kestänyt trige kipuilu oli vaatinut veronsa jälleen ja en jaksaisi lähteä kauas, onneksi nurkilla on tosi vähän valoa. 

Hinauduin kymmenen aikaan ulos eli tähtiharrastajan sanoin "radalle" (väsytti päikkäreistä huolimatta ihan armottomasti) ja ajoin naapurikylään tienaamaan, hankkimaan lisää univelkaa ja kuvaamaan yhden pittoreskin ladon niin kauan kun se on pystyssä ja sen linnunradan tietenkin.

Kävelin ajatuksissani pitkin kyntöpeltoa katsellen taivaalle Uudenkaupungin suuntaan. Siellä näyttäisi olevan linnunradan reunamilla myös keinovalopilareita...Siis mitä?

Äkkiä kamera jalustalle ja ottamaan haviskuva. Ja tosiaan, kuvassa näkyivät selkeät keinovalo pilarit. En siis nähnyt omiani! Muutaman minuutin odotettuani ne kirkastuivat näkyväksi myös silmälle. Kuvasin onnesta mykkyrällä komboa. Tämä oli tosi aikainen havis itselleni.

Silmä oli viimein tottunut pimeään (tai niinhän minä luulin) ja ajattelin kävellä ottamaan ladosta kuvan toisesta perspektiivistä ja se vaatisi ladon toiselle puolelle kiertämisen. Astuin ladon kulmalle askeleen pimeässä ja samassa tajusin, että pelto, jonne olin menossa olikin kynnetty ja päivällä oli satanut melko reippaasti joten samassa kuului "splat" :D Räpiköin tyylikkäästi rannalle ja suunnistin takaisin pitävälle sänkipellolle. En olisi halunnutkaan siitä suunnasta kuvaa...Tramppasin sitten pitävällä sänkipellolla edestakaisin aikani, tulipa samalla liikuntaa.

Reissuun lähteminen oli vähän tahmeaa, mutta kun tuonne pimeään taas pääsi, niin kummasti ideoita kuviin tuli ihan kotinurkissa pyörimällä. Pari tuntia peltoilua ja pari uppoamista, hörpännyt kenkä ja onnellisuus oli taattu! Keinovalopilarit olivat aikamoinen yllätys. Tämän illan pilariten "resepti" oli sopivan voimakas keinovalo sekä jossain päin yläilmakehää sijainneet juuri sopivat jääkiteet.

Kun tulin kotiin niin katsoin housujani ja kenkiä-sitä tuli möyrittyä kuraisella pellolla ihan huolella. Jätin suosiolla vaatteet eteiseen ja seuraavana päivänä sai kyllä totisesti pestä pyykkiä....Aviomies katseli seuraavana päivänä ryvettyneitä vaatteitani ja kysyi ykskantaan "montako kertaa upposit"?...

ps. botox pistokset osoittivat jälleen ylivertaisuutensa eli kasvot kestävät ulkoilua ehkä asteen-pari paremmin kuukauden ajan. Kuvaussäitä ja lähtökäskyä odotellessa, on nimittäin muutama idea...!! 

Tätä kirjoittaessa pari päivää kestänyt vedenpaisumus on ehkä toistaiseksi loppu ja tutka näyttäisi pari tuntia selkeää. Ulos, kävelylle, nyt heti. 

Palataan!

- TTT