Tie linnunrataan

Sää oli komea, niinpä päätettiin toteuttaa tähtiretki-ilta porukalla ja meidän Ulvilan vahvistus saatiin illansuussa kylään Laitilaan.

Oli periaate juoda ensin kahvia (ihan liikaa) ja vaihtaa hieman kuulumisia. Siinä ulkosalla pulistessa huomasimme rusakon poikasen vain muutaman metrin päässä. Se tuli meitä reissuun lähtijöitä moikkaamaan jättisuuret korvat lerppuen. Jos jokin voi olla suloinen niin tuollainen pieni, pomppiva karvapallo. Eläinteema tulisi jatkumaan koko illan, mutta me emme tienneet sitä vielä. Päätettiin seuraavaksi ottaa suunta 100% pimeälle alueelle eli akselille Liesjärvi-Leinmäki.

Ajomatka alueelle oli jo lievästi sanottuna tapahtumarikas tai paremmin ilmaistuna ehkä jarruttelu rikas. Alkumatkasta tielle punkesi neljä hirveä, joita seurasi yhteishihkaisu "elikoita tiellä!" ja jarrutus. Voi jysäys, kylläpä ne olivatkin kookkaita. Jatkoimme matkaa ja hetken kuluttua piti jarruttaa uudestaan, koska tielle hortoili neljä peuraa. Sitten kiihdytys uudestaan ja jarrutus jälleen ajovaloihin ilmaantuneen peuralauman vuoksi, kylläpä niitä nelijalkaisia nyt oli liikenteessä. Lopuksi päätettiin edetä hitaasti, näköjään kevät oli houkutellut eläimetkin liikenteeseen. Onneksi autossa on nykyään tosi hyvät valot keulalla ja eläimet nähtiin oikeasti ajoissa, koska muuten olisi kolissut. Auton valoihin tehty sijoitus on "poikinut itsensä takaisin" tuhatkertaisesti. Kiitos varusteluista muuten Tuo-jon varaosapalvelun jätkille Laitilaan.

Aviomies kartturoi meidät alati vaikealta Hinnerjoelta nätisti Liesjärven suuntaan. Ei eksytty muuten tällä kertaa. Ajomatkalla kinastelimme leikillämme, kumpi on parempi bongausaika ylipäänsä ilmiöille, syyskuu vai huhtikuu. Olen syyskuu-ihmisiä bongauksen suhteen, mutta nähtyäni tämän reissun linnunradan olin pikkuhiljaa taipuvainen siihen tosiasiaan, että tämä huhtikuun aika on hyvää havisaikaa. Onhan linnunrata äärest näyttävä tähän aikaan vuodesta ja totta, ilmakaan ei ole niin kostea kuin syksyisin joten näkyvyys on parempi. Ja fiilis liikkua on keveän odottava, koska edessä olisi kesä yöpilvineen ja ukkosineen. Propsit jatkossa keväälle, uuden alulle, näin päätti meidän tiimi.

Ajettiin ensin vapon alueelle Liesjärvelle, mutta yllättävästi siellä oli haittana pöly, jotain kaivettiin koneitse suon laidalla vielä keskiyölläkin. Päätettiin suosiolla vaihtaa kytispaikkaa, iltahan oli vielä nuori. Seuraava siirtymä suoritettiin eräälle vanhalle linnunradan kuvauspaikalle kohti Leinmäkeä. Tai siis yritettiin siirtyä olisi ehkä kuvaavampi. Jos voi pelto tulvia yli äyräiden niin tämä tulvi. Koko alue oli veden vallassa. Voihan v.... vesi :p Muutama kirosana lennähti ilmoille. 

-"No mutta! Eihän tuo vesi ole uhka vaan mahdollisuus" tuumasi ystäväni, nakaten kameransa kainaloon ja suunnistaen reippaasti tulvivan pellon laitaan, - tein seuraa silkasta uteliaisuudesta kameroineni. Ehkä pitäisi muuten itsen omaksua vastaava ajatusmaailma, onneksi ystävät viitoittavat siihen suuntaan tietä, koska tämä näkymä todella palkitsi katsojan. Oli todella pysäyttävän näköistä, edessämme levittäytyi tulviva pelto ja siihen heijastuneet tuhannet tähdet sekä linnunrata! Illan pysäyttävimmät vesi heijastuskuvat ovat otettu siis pellolta joka näytti kyllä järveltä. Aviomiehen sanoin, "eihän täältä puutu kuvista kuin soutuvene". 

Ympärillä oli kuitenkin lyridejen tähdenlentojen katselua ajatellen liikaa metsää ja vielä enemmän haitaksi saakka vettä. Päätettiin siis vielä siirtyä kolmanteen paikkaan, jolloin tulimme vahingossa ajaneeksi erään paikan ohitse ja samalla minulle jysähti päälle visio linnunradasta ja kylätiestä, suunta voisi passata. Mahtaisikohan toimia, entä jos... koputin kuskia varovasti olkapäälle ja pyysin kääntämään auton ympäri ja palaamaan erääseen liittymään jonka pitäisi olla auki itään. Tämä oli ihan random veto joka kannatti.

Linnunrata asettui juuri kylätien suuntaisesti, se näkymä palkitsi katsojan. Ja samalla välähti valotuksen suunnassa hento lyridi. Eikä vierähtänyt kuin tovi, niin kuultiin sudet. Lehtopöllön väräjävä, aavemainen ääni lävisti samettisen tumman yötä ja nouseva linnunrata näytti ihan tajunnanräjäyttävän komealle, tie näyttikin päättyvän siihen. Voi jestas miten komeaa. Kuvailimme aikamme ja kotiuduimme lopulta joskus kolmen jälkeen. Lopullinen nähty lyridien määrä oli viiden nurkilla, ihan huippua! Miten voi reissu mennä näitten tyyppejen kanssa aina putkeen? 

Seuraavana päivänä oli kaiken valvomisen jäljiltä "euforisen töttöröö-olotila". Moinen sanahirviö syntyi facebookissa omalla seinällä. Kavereiden mukaan onnistuneen yövuoron väsynyttä jälkitilaa saa luvallisesti nimittää "euforisen-töttöröö" -olotilaksi joka vääntyykin heti kotoisesti ET-olotilaksi. 

Tämä Leinmäen ilta oli lopulta oman linnunrata kauden lopetus, se oli julman komea yö ja jään ns. lomalle hyvillä mielin. Blogia tosin kirjoitan normaalisti, samoin lehden kolumnia, mutta muuten päätön öinen sinkoilu saa hetken olla tauolla. Ellei sitten tule jotakin spesiaalia kuten G3 reposet tai.... no jotain! Muutoin lomani loppuu vasta sillä sekunnilla, kun ukkoset tai yöpilvet alkavat, niitä odotellessa sitten. Viime vuonna muuten loma oli lähinnä käsite, jonka aikana saatiin ekat ukkoset, lukuisia erikoispilvi näytöksiä, haloja... ja kun yöpilvi kausi viimein alkoi, totesin pellon laidassa että ei samperi, missä kohtaa piti nukkua?!

Siihen saakka... lomafiilikset päälle, ännyyteenyty!

-TTT