Aivonyrjähdys

En voi lakata miettimästä, missä meni vinoon ja menikö mikään vinoon kohdallani kuitenkaan? Tällä hetkellä tuntuu lähinnä sille, että aivoni ovat nyrjähtäneet. Olen pidemmän aikaa oonaillut, että kaikki ei ole siten, kun pitää. Jotain poikkeavaa mussa nyt selvästi on, mutta mitä? Oli pakko aloittaa löytöretki itseensä.

Asia lähti selviämään julkisella puolella Laitilan mty:ssä tavan lääkärin vastaanotolla. Diagnoosin alku ei yllättänyt, se vaan vahvisti käsitystäni siitä, että nyt aletaan lähestyä omaa ydinaluetta ja sen ongelmia. Nyt ennen tutkimuksia tulevaisuus on aika auki, paljon pitää kehittää itseään ja yrittää kääntää syntynyt tilanne ja tuleva diagnoosi (t) lopulliseksi voimavaraksi, sillä hyvä voimavara-alku tällä koko hommalla nyt on. Tää ei suinkaan oo loppu, tää on uuden alku. Uusi sivu elämässä aukeaa ihan pian. Sen nimi on "opi tuntemaan itsesi ja omat voimavarasi ja heikkoutesi" ja opi elämään ad/hd aikuisena ja sieltäkin enemmän puolella "add" joka pitää sisällään toiminnanohjauksen vaikeuksia. Lisätään soppaan vielä ääniyliherkkyys aistejen puolelle ja erityisherkkyyttä, jonkin sortin valokuvamuistia ja aspergerin syndroomaa niin la soppa on le valmis! Kyllä, tunnistin itseni välittömästi. Olen siis nepsy hienolta nimeltäni. Nepsy-oireilu on ollut aina osa mun arkea, milloin enemmän, milloin vähemmän häiritsevänä.

Adhd on näytellyt suurta roolia myös voimavaroja tuovana jossain hektisessä tapahtumassa, jolloin pitää multitaskata-otetaan esimerkkinä ukonilmalla kuvaaminen, kun sekunnissa pitää tehdä miljoona asiaa-säätää kameraa, miettiä kuva-asetuksia, sommitella kuvaa, tarkentaa käsin, seurata salama- ja sadetutkaa ja yrittää kaiken tekemisen ohella pysyä hengissä. Menikö ajatukset jo lukijalla solmuun vai tuntuuko aihe jo liiankin tutulta? Niinpä.

Kyllä, tunnistin itseni lekurin kuvauksista välittömästi. Ei oikeasti vienyt kauaa myöntää asian laita.

Mietin hieman katkerana, miksei mun vanhemmat ottaneet tukea vastaan mun kohdalla kun sitä tarjottiin mun ollessa 5-6 vuotias? Muistan käydyn keskustelun kuin eilisen. "Ehei, meidän lapsessa ei ole vikaa"-asenne vaan laittoi allekirjoittaneen rämpimään vaikeimman kautta niin, että vasta nyt viisikymppisenä saan viimein tietää mikä mua on "vaivannut" koko iän. Tää ei nyt ole ihan reilua vai onko? Toisaalta, näin minusta tuli, noh, minä. Ihminen, joka ei osaa nöyrtyä edes auktoriteeteille eikä antaa periksi.

Mutta miksi pitää yrittää olla ehjä olematta sitä? Mikä skeema oli tuon mun vanhempien ylettömän ylpeyden takana, miksei diagnoosia MPD hyväksytty meidän perheeseen osana minua? Miksi sanottiin "ja perkele, mun tyttäressä ei ole vikaa"!? Miksei säröä ulkokuoressa hyväksytty osaksi elämän tuomia haasteita? Miksi mun diagnoosi lakaistiin maton alle? Kysymyksiä vailla vastauksia. Nyt kävi kyllä mun vanhemmiltani menneisyydessä tympeä pelivirhe.

Tässä sitä sitten opetellaan uutta elämää viiskymppisenä! Kivaa ja kiitoksia ja sillee…

Vanhemmat: Älkää olko liian ylpeitä lastenne kanssa. Jos herää epäilys jostakin neurologisesta häikästä lapsellanne, ottakaa tarjottu apu vastaan. Sitä ei nimittäin voi saada liikaa.

Nyt kesälaitumille, ennenkuin kuuppa räjähtää kaikesta pohtimisesta. Voi kestää itsellä tovi jos toinenkin että tää asia on käsitelty, mutta itseni tuntien ei tähän kauaa mene.

**

Jaa että nepsyt jäisi kokonaan lomalle? Minä? Me? No ei hemmetissä!!

Blogi menee ehkä tauolle, mutta muu häärääminen jatkuu. Me lähdemme valmistautumaan munamarkkinoille jonne allekirjoittanut liittyy kivimyyjän persoonassa. Pikerocks tekee tilapäisen paluun aviomiehen luotsaaman oman yrityksensä, Woodrocksin siivellä Laitilan munamarkkinoilla nyy lauantaina.

Elikkäs. Aviomies tekee spray paint art-taidetta, kantsii käydä katsomassa hänen töitään täällä. Riku pitää myös maalausnäytöksiä rompetorilla lauantaina ja sunnuntaina ja aikaisemmin maalatut taulut ovat paikalla nyt ihan livenä, ainakin osa niistä. Kaikkien aktiviteettipärinöiden jälkeen meidän kojulla on tarjolla silkkaa zeniä eli huokeita, käsintehtyjä puisia voiveitsiä, suodatinpussitelineitä laser kaiverretuilla ornamenteilla, laserleikattuja korvakoruja, laserkaiverrettuja avaimenperiä ja löylymittareita, puisia kylttejä jiiiänee vaikka ja mitä kivaa!

Pikerocks ottaa mukaansa vanhoja kotimaisesta kivestä tehtyjä riipuksia, kotimaista raakakiveä (keräilijät huomio!), rumpukiveä etc. Tarjolla on harvinaista settiä eli Vampulan kalsiittikide sykeröitä muutama, Outokummun smaragdinvihreää kromidiopsidia, Laitilan Morioneja ja muita kvartseja, Seinäjoen rubelliitteja eli vaaleanpunaisia turmaliineja plus kaikki muu mitä varastosta nyt mukaan sattuu tarttumaan,- kantsii poiketa!

Tulkaa kattomaan ja nähdään!

Ilmiörintamalla on niin juutaksen hiljaista, että virallinen Taivaantulien tytön ilmiöblogi palaa taas jossain vaiheessa, siihen saakka lukija saa viihtyä Ursan "tarinoita taivasalta"- blogissa, kunnes heinäkuussa sielläkin lomaillaan. Laitilan sanomista löytyy tuttuun tapaan sanomista eli kolumneja tulee läpi vuoden. Ja nyt vaan toivotaan niitä ilmiöitä Laitilan taivaalle! Kiitoksia lukijoille, törmäillään!

Munamarkkinat ja rompetori Laitilassa klo 8-18 lauantaina sekä 9-14 sunnuntaina. Pyrin olemaan itse paikan päällä lauantaina. Nyt kun katsoo sääennusteita niin lauantaina saa pahimmassa tapauksessa lähteä töistä takaisin töihin, koska mallit näyttää pientä ukkosen mahkua viikonlopulle, että toivottavasti yleisö ei vallan kastu….noh, ennuste pitää allekirjoittaneen hyvin varpaillaan …

Nyt aivonyrjähdys-lomalle !

ps. webnoden tekstikoko-ongelma-hässäkkä on ilmaantunut takaisin, joten sekin pitänee jälleen selvittää. 

-TTT