Blogi

Hyvitys

03.10.2021

Puolen yön aikaan näkyivät naapurin pihalta käsin Maarianhaminan suunnalla ensimmäiset kalevantulet ja meille oli povattu syntyväksi "oma ukonilma". (ja se oli oikeasti viime kesänä kova saavutus)

Koittipa tämäkin aika viimein, ja nyt tätiä viedään kuvankäsittelyn tiellä eteenpäin ja kovin! Topazin DeNoise-ohjelma muutti meille tänä aamuna (kiitokset vaan aviomiehelle, sä sitten tiedät miten naista hemmotellaan!) ja jessuspentelepersikkapuussa, että on eroa kuvalla ennen Topazia ja jälkeen.

28.9.2021 oli pyhä tarkoitus lähteä kuvaamaan revontulia ja saada tänne blogiin kauniit kuvat ja kiva kertomus illan kulusta. Loppujenlopuksi revontulia ei tullut taltioitua yhtään, eikä tästä kertomuksestakaan nyt kovin häävi tullut, mutta repolaisten sijaan raketti aiheutti hämminkiä- niin ja tuli taltioitua. Tosin tämän kertainen rakettikuva...

Tämä kuva on ollut ajatuksissani "valmiina" jo monta kertaa, sen toteuttaminen vaan on aina siirtynyt, milloin mistäkin syystä. Olin sommitellut kaiken päässäni etukäteen ja enää tarvitsisi sijoittaa aviomies kalliolle ja kamera jalustalle. Aina hommat eivät kuitenkaan suju kuten on suunnitellut...

Jos voivat ilta ja yö mennä niin sanotusti "kohilleen" niin tämä kyllä meni. Sen jälkiseurauksena pääsette lukemaan uutta reissukertomusta :)

Miten ihanat sanat ja miten paljon niitä aina odottaa. Kaikki arvaavat, että tuosta lauseesta alkoi vimmattu säpinä Salonkylässä joka johtaa tarinaan...

Edessä siinsi kaunis ja lämmin kesäyö-siispä pakkasin tavarat ja päätin ajaa Kalannin idylliseen Kallelan kylään katsomaan, tärppäisikö maalaismaisema ja valaisevat yöpilvet(*) samaan kuvaan ja ehkä haaveilemani heppa-yököt-maisemakin voisi toteutua!

Tulevan yön sää näytti upealta ja mieleni teki käväistä Kalannissa kuvaamassa yökköjä eli valaisevia yöpilviä (*) Päivällä oli infernaalisen kuuma, +33 astetta, joten normaali jalkaisin tutustuminen maastoon piti suorittaa menemättä paikan päälle.

18.5.2021 myöhään iltapäivällä näkyivät ensimmäiset mammatukset, jotka kävin ikuistamassa. Se näytelmä hajosi lopulta käsiin ja ajoin kotiin syömään ja jatkamaan kesken jääneitä kotitöitä. Kameratarvikkeet jätin "fingers cross" asenteella - autoon...

Olipas reissu. Tätä en kyllä unohda ihan heti, -en olisi uskonut kotiutuvani maisematähtikuvan lisäksi susien ääninäytteen kanssa. Miten siihen päädyttiin, onkin oma tarinansa jonka vuoro on seuraavana.