Kissoja ja repolaisia

Sellainen setti se sitten tällä kertaa oli, kaunis, hento, kuun valaisema revontulinäytelmä. Kuvauspaikka oli tuolloin 30.3 tavallaan uusi ja kivaa vaihtelua, Palttilassa Suotiellä. Ihmettelin, miksen ole hyödyntänyt aluetta aikoihin kuvatessa, tosin sekin seikka muistui kyllä mieleen lähitunnin aikana.

Odottelin revontuli näytelmän alkamista ja sommittelin kuvaan mukaan pellon kulmassa kasvavaa sympaattista, pientä pensasta, jalanjälkiäni ja revontulikaarta, enkä voinut olla huomioimatta kauempana Untamalan puolella olevaa ja lähestyvää harmaata aluetta. Pahus, sumua. Ja sitä oli paksusti. Niin aina, sehän se tämän alueen vakkari kuvauspaikoista karsinut juttu olikin, miten olinkaan unohtanut sen seikan. Otin kädenlämmittimen repusta ja kiinnitin sen "kamera ystävällisellä" rajausteipillä objektiiviin, nyt en kyllä hitsi vieköön antaisi sumulle periksi!

Olen lenkkeillyt ahkerasti kuvaus alueella viime aikoina ja kuvannut kännykän laajakulmalla erilaisia perspektiivi-harjoituksia joten sitä voi kutsua kuivaharjoitteluksi ilman revontulia. Harjoittelu päivällä auttoi hahmottamaan paikan yöllä eikä paniikkia sommittelun suhteen syntynyt, kun revontulet yllättäin reipastuivat tanssaamaan sumun lävitse ihan urakalla. Jep, tutustutaan siis niihin kuvauspaikkoihin päiväsaikaan.

Oli kyllä uskomattoman kauniin näköistä, sumu teki revontulista jotenkin hauraan näköisiä ja pehmensi etualan jo vähän rumasti laikuille sulaneen peltomaiseman suoranaiseksi satumaaksi. Revontulivyössä oli komea, pinkki alareuna ja säteet nousivat reilusti katsojan näkyville ihan keskitaivaalle. Sykkiviä läiskiä eli protoni revontulia esiintyi ihan kaaren yläreunan läheisyydessä. Ne ovat vekkuleita kavereita taivaalla, ikäänkuin läiskiä, joilla menee valot päälle ja valot pois ja välillä ne sykkivät vihreinä, välillä osaksi punertavina.

Revontulikaari kirkastui ja lopulta näytelmä starttasi yhtä aikaa sumun maksimin kanssa. Sen hetkinen kuvauspaikka tukkeutui ja pahasti, näkyvyys putosi muutamaan metriin ja reposet näkyivät sumun lävitse enää kalpeana kajona. Ei muuta kuin pakki päälle ja juosten pois pellolta kohti tietä joka vielä oli sumun yläpuolella. Välillä pysähdyin vauhdista sommittelemaan ja ottamaan muutaman kuvan. Peltotieltä sitten sai laukoa loput kuvat. Hieman yllättäen reposet levittyvät ihan mukavasti ja sain seurata korkeiden revontuli säteiden kisailua taivaankannella. Revontulet olivat ihan huippu aavemaisen näköisiä sumun lävitse,- se ei ollutkaan nyt ihan huono juttu.

Sumulla on vaan taipumus käyttäytyä kuin narsistisella persoonalla- eli kietoa kaikki valtaansa ja tuppautua liian liki tukahduttaen kaiken. Lopulta sumu hävitti auton, otti vieressäni olevan peltosaarekkeen haltuunsa suoranaisesti kyynärpää-taktiikalla, nielaisi tien kuvaajineen joten päätin, että nyt on aika vaihtaa paikkaa ja turvautua suunnitelmaan b. Kyllä! Nyt tällä kertaa oli olemassa ihan oikea suunnitelma jossa oli b-osa. Hyppäsin autoon ja ajoin vähän matkan päähän.

Uudessa paikassa ojien ylitys jalkaisin sujui melko mallikelpoisesti,- ei montaakaan harha-askelta. Esikuvani kauriit olisivat olleet ylpeitä moisesta hyppelystä. Tyylipuhtaita ojanylityksiä vieraassa paikassa ja pimeässä tapahtuu aniharvoin etenkin kun on vielä lunta :D

Meidän naapurikylä oli kyllä todella rauhaisa, melko pimeä ja nätti sommitella ja perspektiivejä jäi nytkin nippu käyttämättä. Niitä sitten vaihtelemaan ensi kerralla jos ehtii ennen mahdollista sumua! Ja paikka on ihanan lähellä, periaatteessa tämän iltaisen perusteella sitä voi yrittää hyödyntää kesällä valaisevien yöpilvien kanssa.

Kuvatessa uudessa paikassa tuli uusia ideoita ja ajatus virtasi, flow kytkeytyi päälle. Eikä se sumu näyttänyt kuvissa pahalle, mutta sumussa kuvaaminen vaatii ehdottomasti lämmittimen objektiiviin jotta linssi säilyy edes jotenkuten puhtaana. Ja taidon osata antaa periksi ja vaihtaa paikkaa jos sille näyttää. Viimeinen stoppi ennen kotia toi kuviin hienot, punaiset revontulipilarit, harson ja ihan lopuksi varsin maagisen tapahtuman.

Illan lopussa sytytin otavalon (ja samalla tulin tuhonneeksi pimeänäköni) ja tarkastellessa kamerani ulkoista olemusta tuli vilu itsellekin, runko oli jäätänyt, mutta linssi oli säilynyt ihmeen puhtaana, kiitos kädenlämmittimelle. Kamera oli työnsä tehnyt, se pääsi reppuun lämmittelemään. Ajattelin viihtyä kuvauspaikassa vielä tovin ja rentoutua katsomalla tähtiä ja ihan vaan olla olematta eli suorittamatta mitään hetken. Päivä oli ollut töineen hektinen, illan kuvaus jopa paikoin vauhdikas, mutta antoisa ja olin tyytyväinen olotilaani, olinhan nyt vieraana luonto mutsin tähtitarhassa ja edelleen hennot, sykkivät revontulet näkyivät horisontissa, mikäs tässä oli seistessä ja kurkia kuunnellessa. Oli aika lämmintä ja tyyntä, joten riisuin pipon ja maskin päästäni ja vapautin korvani vaatteiden tuomasta kahinasta.

Korvat eivät ehtineet edes tottua vielä vapauteen, kun havahdun mietteistäni kuullessani jotain ääntä. Ihan kuin kynnet olisivat osuneet jäähän ja kun käänsin päätäni äänen suuntaan, näen varjon, joka liikkuu kuun valaisemassa maisemassa peltojen välissä tiellä n.viidentoista metrin päässä. Kirosin aikaisempaa otsavalon sytyttämistä, nyt tarvittaisiin pimeänäköä, mikähän eläin tuolla kulkee? Pimeänäkö ei palaisi takaisin vielä pariinkymmeneen minuuttiin ja siristelin silmiäni kuunvalossa, kohde liikkuu ketterästi rullaamalla aivan kuin kissa…ei hitto, ilves? Samassa pimeydestä kuului niin erikoinen ääni ettei mitään järkeä; pätkä todella kovaa kehräystä. Heti perään hahmo hävisi pellon kulmassa tyhjään kuin aave. Tuolta se tuli, tuonne se meni ja katosi sen siliän tien. Uskomatonta.

Varmaan turha kertoa miten komealta tuntui, kenties tämä oli sama ilves kuin nähtiin ylittämässä tietä rakettilaukaisu-iltana. Pimeässä kulkiessa on luonto todella lähellä ja yleensä kohtaamiset, siis ne vähät mitä tapahtuu käydään kauriiden kanssa, joten tämä poikkesi tavan reissuista. Harvinaisen hauska ja kuvarikas ilta ja ihan kotinurkissa! Ei aina tarvitse matkustaa kauas nähdäkseen lähellä olevan.

Mukavaa pääsiäisen aikaa jokaiselle! Kulkekoot ilvekset kanssanne :)

-TTT