Sielua lepuuttamassa

26.03.2023

Viimeaikaiset revontulinäytelmät ovat olleet mahtavia, mutta olen jäänyt kaipaamaan kaiken sen heilumisen ohessa myös tällaista hiljaista ja rauhallista irtiottoa. Se on mahdollista 17.3.2023 ilmiön nimeltä eläinratavalo kanssa. 

Ilmat eivät ole puoltaneet ilmiön näkymistä tänä vuonna, vaan ovat olleet lähinnä hirveää kuraa pilvien ja sumun muodossa. Sääkartta ei puoltanut illan ulkoilua ollenkaan, joten lähdin käymään lenkillä. Lenkillä ollessani taivas yllättäen avautui ja kotimatkalla mietin, että voisin hyvin käydä lähijärvellä julkisella rantasaunalla kääntymässä, samalla voisi tarkastaa alueen valon tämänhetkisen määrän. Särkijärvi on ollut jonkin aikaa "nounou-kuvaus linjalla" valosaasteen vuoksi. Aika ajoin täytyy käydä kuitenkin katsomassa tilannetta, alueella kun on mahdottoman mukava retkeillä ja sijaitsee lähellä.

Kotiin päästyä pakkasin kimpsut ja kampsut ja suunnistin katkaisemaan alkaneen arjen. Perille saavuttuani oli odottamassa mukava yllätys,- jään peittämä järvi vaikutti melko pimeältä ja hiljaiselta. Tallustelin kaikessa rauhassa tavaroineni rannalle ja kävin sommittelemaan eläinratavaloa ja rantamaisemaa samaan kuvaan. Sielu lepäsi siinä tummalla rannalla seistessä, tuhansien tähtien ympäröimänä.

Kosteudesta muodostui usvaa järven yläpuolelle, tässä onkin selitys miksi eläinratavalo on ollut viime viikkoina himmeämpi, kosteus syö sen näkyvyyttä. Mereltä nousee kosteutta joka ilta, samoin Laitilan alueen järvistä eli sitä tavaraa riittää ja koska talvi on juuttunut paikoilleen, on maassa myös lunta, joka tuo oman valonsa pimeyteen. Myös iltataivaalla loistava planeetta nimeltä Venus on todella kirkas ja rokottaa oman osansa eläinratavalon näkyvyydestä. Maaliskuun kuvaus säät eivät nyt ole olleet tämän hennon valoilmiön puolella, mutta se näkyi kuitenkin.

Huomasin, miten mukavaa on vain olla, ottaa välillä ruutu tai kaksi, säätää vähän kameraa ja sommittelua, hakea perspektiivejä, katsella, kuunnella, unohtua ajatuksiinsa kaikessa rauhassa ja ilman huolta, että missaa jotain oleellista taivaalta tähtiä taivastellessa. Joutsenia oli saapunut sulaan osaan järveä ja sen kyllä kuuli. Siinä osiossa järveä kävi tohina ja toitotus ja valtavien siipien aikaansaama pauke kaikui järven ympärillä.

Eläinratavalo Laitila, Särkijärvi
Eläinratavalo Laitila, Särkijärvi

Kevät on viimein saapunut, se on täällä, vaikka sää vielä vastustaakin muutosta. Päivä päivältä on valoa enemmän, myös siellä henkilökohtaisen tunnelin päässä. Uusi injektoitava lääke nimeltä "emgality" on tuonut mukanaan paljon valoa tulevaisuutta ajatellen, tosin sen vaikutuksen kesto Hortonin päänsäryn hoidossa oli ainakin nyt ensimmäisen kuukautena vajaa-tänä aamuna oli jo herätessä huono olo ja päänsärky eli Horton palasi sittenkin takaisin-paska juttu ja rokottaa jaksamista. Mutta kolme viikkoa sain kokeilla millasta on olla "melkein terve, miinus jatkuvat sähköiskumaiset tuntemukset kolmoishermossa".

Toisaalta kolme viikkoa neljästä melkein kivuttomana on kova juttu ja tauko seitsemän vuotta putkeen jatkuneeseen kipuhelvettiin tuntui siunaukselta, toivottavasti lääke alkaisi nyt toimia kunnolla. Pitäkää peukkuja, itse en tällä hetkellä jaksa. Noh, tämä on tätä elämää-aina ei suju kuten toivoo.

ps. G4 revontulinäytelmän teksti ja kuvat tulevat ulos ensi viikolla Ursan Tarinoita Taivasalta blogissani :) Nähdään ja palataan ja voikaa hyvin!

-TTT


Luo kotisivut ilmaiseksi!