Avaruussää pillastuu
Ensin alkuun tuntui, että aikaa iltaan on vaikka kuinka, mutta ilta meni kuitenkin pienimuotoisesti ryntäilyksi. Onneksi olin laittanut päivällä kaiken iltaan liittyvän valmiiksi. Oltiin hieman päivän aikataulussa töiden suhteen jäljessä, mutta kerittiin hyvin pelipaikalle eli suomeksi, - ajettiin jalka suorana naapurikylään Laustille kuvaamaamaan.
10.2.2022
Heti perillä sai kaivaa kameran esille ja viskata jalustalle. Setti tosin starttasi vasta, kun kaikki oli valmiina-olipa todella kohteliaat revontulet, nämä odottivat, että kuvaajat olivat valmiina ja sitten vasta mentiin eikä meinattu. Repokaari venyi välillä dyynimäiseksi yläosaltaan, mutta dyynejä ei syntynyt vaikka kaari paikoin sille näytti, jostakin jäi jotain uupumaan etteivät dyynit ilmaantuneet..? Pikavilkaisulla maastossa huomasin tiheyksien pudonneen kahden tuntumaan ja silti settiä lähti ihan kiitettävästi, mutta näin ollen dyynit jäivät ehkä syntymättä...? Kerran meinasin jo hihkaista että dyynit, mutta laineeksi paljastui ohut pilvikuitu. Joka tapauksessa ovaali oli todella dyynimäisen näköinen.
Kameran kanssa sai pyöriä ympäri, sinne ja tänne. Ei oikein tiennyt minne päin kuvata, koska joka puolella sykki tai loimusi. Ihan etelän suunta oli enää ilman repolaisia, muuten hyörin ja pyörin ympyrää ihastuksesta mykkänä.
Taivaalla kiemurteli korkealla revontulivyö, johon syttyi zeniitiin päin kiipeäviä, yli otavan kulkevia punaisia pilareita. Samassa pään yläpuolelle syttyy hidas ja rauhallinen revontulikorona, joka satoi revontulivaloa alas katsojille. Se kyllä kruunasi koko illan. Ja mikä parasta, tästä koronasta ei ollut haittaa kenellekään- päinvastoin oli kivaa tuijottaa suoraan pään yläpuolella leiskuvaa revontulimuotoa... long time no see, ellei eräsrä dyyni-iltaa ja kymmenen sekuntia näkynyttä koronaa lasketa.
Välillä reposet pitivät pienen tauon, siis puhutaan parista minuutista, just ehti juomaan sumpit ja mehua ja syömään jotain kun taas taivaalla mentiin. Ihan tavallista normi palautumista nämä revot eivät tehneet vaan koko ajan tapahtui jotakin.
Lännen suunnalla oli alkuillalla seiskan maissa n.tunnin aikaa outo, sykkivä, vaaleanpunertava ja vihreä emittoitunut alue. Kuvatessa kyllä esiintyi vaaleanpunertavia alapilviä, mutta tämä emittoitunut huttu oli jotenkin kiinni revontulikaaressa ja loppuillasta alueelta nousikin pinkkejä pilareita, jotka kulkivat pitkin kirkastunutta vyötä. Kaari oli kyllä niin omituisen näköinen paikka paikoin, ettei mitään järkeä.
On tää jännittävä harrastus, ikinä tiedä mitä näkee kun reissuun lähtee. Kuvia kehittäessä sieltä sun täältä taivaankannelta paljastui omituisia läiskiä. Paikan päälläkin silmä näkyi taivaalla jotakin, mutta kuu häiritsi tuolloin hahmottamista, onneksi kamera sai koppeja!
Keskivaiheilla iltaa sattui muutenkin jotakin tavallisuudesta poikkeavaa. Lähitalojen pihalla koirat aloittivat jumalattoman haukunnan joka loppui kauheaan rähinään, murinaan ja koviin, käskeviin ulvahduksiin x4 ja kaikki nuo olivat äänessä yhtä aikaa. Kuunneltiin ääniä siinä pimeässä tovi ja sitten mietittiin, että kyllä kuulosti ihan sudelta nuo pari äännähdystä, eli neljä eläintä oli yhtä aikaa äänessä, kaksi koiraa eri talouksista ja kaksi muuta ääntä, jotka liikkuivat ja joiden äänessä oli hyvin kumea sointi. Lopulta pimeyteen jäi jäljelle jäi kaksi normaalia, paikan sijaintiin kuuluvaa koiran ääntä... Eli summa summarum: meillä on hukat asutuksessa, enää ei tarvitse ajaa Tomaan niitä kuuntelemaan, riittää kun ajaa naapurikylään. Siistiä! (Ja seuraavana päivänä olikin tehty havis susi parista aivan meidän repo kuvauspaikan vierestä) Luonto on meillä tässä todella lähellä. Ja ei, en pelkää eläimiä, ihmisiä enemmän.
Viitisen tuntia tuli riemuittua ja remuttua pitkin peltoa näiden revontulien kanssa. (Ja siellä pellolla oli paikoin reilusti lunta eli ilta oli myös aikas hyvä hankitreeni..)
Lopuksi heitin isännän kotiin lämmittämään kuulemma ikiroutaan menneitä varpaitaan ja kävin itsekseni vielä naapurissa kuvaamassa puolen yön aikaan taivaalle syttyneet sykkivät, mustat revontulet. Jos olisin tiennyt, että seuraavana yönä mennään taas 6h putkeen reposia olisin ehkä jättänyt tämän yö kukunnan väliin, nimittäin tää remuaminen kostautui hieman.... väsymyksenä :D Lauantai sujuikin täysin koomassa... onnellisena koomassa, jos näin voi sanoa! Hymykooma lienee kuvaavin sana.
Ihan pakahduttavan upea ilta. Tuli synttärilahja pikkuisen etukäteen... ja loppujen lopuksi reposia saatiin kahtena iltana peräkkäin, joka on aivan käsittämättömän hienoa ja paikkaa kyllä kauden pettymyksiä. Lisäsin illan repolaiset "revontulet" kansioon.
Jatketaan ehdottomasti kytistelyä,
TTT