Eläinratavaloa etsimässä

22.1.2022 sovimme kaverin kanssa treffit, tarkoitus oli koettaa kopata yhteistä intressiä eli eläinratavaloa. Kauden aloitus olisi tänä iltana lähellä -vaan onnistuisiko se, jäisi nähtäväksi.

Varustauduimme matkaan kameroiden ja urheiluhengen lisäksi lumilapioilla, mutta loppujen lopuksi ei tarvinnut kaivaa autoa penkkaan, jostain syystä lunta oli vähemmän (kerrankin!) kuin odotimme. Jätimme autot parkkiin snadiin hankeen ja suunnistimme kohti pimeää aluetta.

Kun silmä tottui hämärään alkoi näyttämään sille, että metsän rajassa lounaassa olisi sinne kuulumatonta sinertävää valoa. Normaalin valosaasteen vieressä erottui nipin napin keilamainen valo. Hieman näyttäisi eläinratavalolle ja esiintymisaika ja kulma passaa. (Viime vuonna tein tietääkseni aikaisimman haviksen Suomessa eläinratavalosta 15.1.2021)

En tykkää hirveästi kilpailemisesta missään asiassa, mutta kauden eka on aina kauden eka. Niinpä otin eläinradan vaatimilla asetuksilla kuvat ja laitoin sormet ristiin. Ja siinä se lepäsi, tämän vuoden ensimmäinen eläinratavalo!

Kovin kauaa emme ehtineet riemuitsemaan, kun näkyvyys taivaalla samentui lähes maitomaiseksi ja syyllinen paljastui nopeasti pitkällä valotuksella-ilmahehkun laineet näkyivät kameran takanäytöltä. Voi huokaus, ei nyt IHAN välttämättä olisi tätä ilmiötä tähän hetkeen tarvittu... Noh, kuvasimme sitten seuraavaksi ilmahehkua ja häviävää eläinratavaloa.

Kotiin päästyäni huomasin, että repoarvot näyttävät sille, että pitäisi jotakin jopa näkyä tänne eteläänkin, joten painoin Laustille taas totuttuun tapaan jalka suorana ja varauduin hirvittävään rämpimiseen hangessa.

Kun pääsin perille meinasin tikahtua nauruun, kun edessäni oleva pelto oli osittain aurattu, ja auratulla alueella oli sellaiset kahdeksan metriä leveyttä ja pari kilometriä pituutta. No niin, Ehkä pysyn tällä kertaa "tiellä" vaikken sytytä otsavaloa... Ilmeisesti metsätyökoneita oli kuskattu pois työmaalta pellon kautta. Joka tapauksessa plaani oli auki ja kävelin suon laitaan kivilatomukselle ottamaan kuvan revontulikaaresta. Ja kun kotvan maltoin odottaa, niin tulihan sieltä sellaiset miniäkin minimmät revontulet. Äärimmäisen loistava ja tapahtumarikas ilta.

Kiitti Riku ja Tapsa kilvan tähtiin toljottelusta ja seurasta. Saatiin kivat havikset eläinratavalosta ja ilmahehkusta. Tässä kohtaa osalla lukijoista herää kysymys, siis mikä tämä illan ilmiö oikein on?Mikä on eläinratavalo ja miten se kuvataan? Antakaapa minun kertoa jotakin tästä erikoisesta ilmiöstä. 

Eläinratavalo on nimensä mukaisesti eläinradan tasossa näkyvää valon hehkua. Sen aiheuttajina ovat lukemattomat planeettojen väliset pölyhiukkaset, jotka heijastavat ja sirottavat auringonvaloa, jolloin se erottuu taivaalta kiilamaisen valona. (*lähde: ursa/ zeniitti)

Omat kokemukset

Vielä kymmenen vuotta sitten ilmiötä ei oikein tunnettu suomessa ja kovin oltiin luulossa, ettei eläinratavalo edes näy meillä, kunnes se oli jäänyt länsirannikolla muutamalle kuvaajalle niin sanotusti haaviin ja ilmiötä alettiin tsekkaamaan "hiuk tarkemmin". Ja kyllä, sen näkyminen Suomessa onkin rajallista, mutta mahdollista.

Eläinratavalo on mahdollista havaita tammikuusta maaliskuulle lännen puolen taivaalla, kun auringonlaskusta on kulunut 1-1,5 h. Havaintoalue saisi mielellään olla auki lounaasta luoteeseen ja ensimmäisiä kertoja eläinravaloa bongattaessa alas horisonttiin saakka. Myöhemmin kokemuksen karttuessa silmä osaa poimia eläinratavalon vaikka matalan puuston yläpuolelta.

Myös syyskuussa ilmiö on bongattavissa, mutta se sijaitsee tuolloin idän puolella. Syyspuolen aamuyön ilmat ovat yleensä rannikolla sumuisia ja pilvisiä ja näin ollen ilmiö ei välttämättä näy tai sen bongaamisesta tulee eeppinen haaste ja ikuinen kompastuskivi kuten allekirjoittaneelle. Periksi en anna, jonakin päivänä otan kopin syksyisestä eläinratavalosta. Ja myös siitä vastavalosta eli gegenscheinista, joka kuuluu eläinratavaloon zodiakaalista nauhasta puhumattakaan.

Valosaaste, pilvet, sumu ja kuu ovat siis eläinratavalon vihollisia. Kannattaa katsoa valosaaste kartoilta etukäteen mahdollisimman sinivihreä alue jos mielii bongata tämän talvi-ja kevät iltojen komistuksen. Näyttävimmillään nimittäin eläinratavalo pieksee linnunradan ollen näin eräs suosikki-ilmiöistäni kuvata.

Sinisen värinsä ja erikoisen, kiilamaisen muotonsa ansiosta eläinratavalon erottaa mahdollisesta hukkavalosta. Mitä pimeämpään paikkaan pääset sitä havainnoimaan, sitä paremmin eläinratavalon väri erottuu. Valosaaste on myös yleensä havaittavissa samalla alueella vuodesta toiseen punertavana kajona, joten mikäli ylimääräistä sinertävää, ylöspäin osoittavaa valoa esiintyy, saattaa hyvinkin kyseessä olla eläinratavalo. Eläinratavalo on näyttävimmillään jumalattoman komea, leppoisa mutta hieman haastava ilmiö kuvata. Itselläni se tavallaan avaa aina "kevään". Älkää kysykö miksi, näin se vaan mulla menee.

Sitten hox hox kuvaajat jos erikoinen ilmiö houkuttaa!!! (varokaa, eläinratavalo myös koukuttaa, terveisin nimimerkki kokemusta on) Helmi- ja maaliskuussa uuden kuun aikaan eläinratavalo tulee erottumaan taivaalta lännen puolella upeasti, mikäli eläinratavalon tähän astinen kirkastuminen jatkuu. Suositeltuja kuvausarvoja on f2.4-2.8, ISO 1600-3200 ja valotusajat 15-25s. Näillä asetuksilla pääsee ainakin hyvin alkuun.

Mikäli omaat urheiluhenkeä ja hyvän muistin, voit halutessasi säätää kameran rungosta kontrastia,-muista vaan palauttaa arvot takaisin. Ikivanha vippaskonsti on takanäytön peittäminen kamerasta, näin ollen hukkavaloa ei pääse eksymään kennolle nakertamaan eläinratavalon näyttävyyttä. Näillä ohjeilla kannattaa suunnata helmikuun puolenvälin jälkeen maastoon.

Menkäähän ihmeessä bongaamaan komistus ja onnea matkaan!

TTT