Revontulikyttääjän reissupäiväkirja

20.11.2022

Sijaintimme aviomiehen Rikun kanssa oli 14.-15.9.2018 Utsjoella Aurora Holidays-mökeillä ja illan tilanne oli, että oli pilvistä ja sataa tihkutti. Tuleva sää näytti todella huonolta. Itse asiassa koko Pohjois-Suomen sää näytti huonolta, samoin Norja. Taivaalla purjehti kaikenmaailman eri harmaasävyistä retaletta, joilla tuntui olevan sama päämäärä: viedä tämän iltainen bongaaminen asteelle "vaikea, ellei jopa mahdoton tehtävä".

Toiveikas, pieni porukka oli siitä huolimatta lähdössä reposkytikseen ja revontuli bussissa oli paikka vapaana- niinpä päätin hypätä kyytiin. Bussin porukka koostui Tiinan Japanin vieraista, meikäläisestä ja kahdesta paikallisesta revontulikuvaajasta, jännittävä kattaus siis! 

Mutta; ennen iltaa kantautui myös hieman huolestuttavia uutisia lähialueilta, murtoja lomamökkeihin oli tapahtunut Karigasniemellä, ja epäilys oli, että rosmosakki tulee ajamaan jossain vaiheessa Tiinan mökkien ohitse, vorojen navigaatio kun näytti olevan kohti Utsjokea. Päätimme yksissätuumin minimoida illan riskit ja Riku uhrautui mökkivahdiksi jääden päänsärkyisenä lepäämään sekä samalla katsomaan mökkikylän perään, niinpä me muut starttasimme huojentunein mielin radalle. Toisaalta en minäkään hedarissa pystyisi lähtemään näin pitkälle chaselle.

Niinpä seuraavaksi bussi vyöryi kohti Kaamasta mukanaan toiveikkaat taivaan tulten bongaajat. Taivas yllättäin kirkastui kesken matkan ja ensimmäiset kuvat saatiin Mieraslompolosta. Oli mahtavaa kuvata autiolla maantiellä keskellä "ei yhtään mitään" ja ympärillä levittäytyvät ihan uskomattoman puhuttelevat ja jylhät maisemat. Se oli yksi kauneimmista kokemuksista itselleni. Tie kulki keskellä erämaata kadoten horisonttiin ja kauempana sumu, tuo illan toinen bongaajan vihollinen levittäytyi hiljaksiin tietä ympäröiville tuntureille. Tuuli jonkinverran puuskissa eivätkä punasävyiset tunturikoivikot oikein pysyneet paikoillaan kuvassa, mutta siitä huolimatta tämä blogiin päätynyt kuva on yksi kauneimmista revontulikuvista, joita omistan.

Revontulikaaren noustessa tien yläpuolelle kuului monella kielellä sana, jonka voi vapaasti kääntää suomeksi "WOW"-muotoon. Tämä oli etelän yleensä yksinään tai aviomiehen seurassa tulia bongaavalle tyypille mielettömän upea ja erilainen kokemus. On mukavaa kokea jotain näin kaunista samanhenkisessä porukassa.

Sumu ja pilvet kuitenkin tuntui seuraavan bussin kannoilla ja taivas tukkeentui hyvän alun jälkeen. Matkanjohtaja Tiina ei suostunut luovuttamaan ja starttasi bussin,- suuntana avoin taivas ja keula osoitti tällä kertaa Petsikkoon. Siellä tärppäsi taas hetkeksi, mutta..saatuamme jalustat ja kamerat ulos autosta alkoi sataa... Voi elämän kevät sentään! &%¤#!" Silti joka puolella pilvien takana leimusi! Nyt on lähes pakko bongarin löytää avointa taivasta! Kokoonnuimme porukalla tienvarteen, kävimme lyhyen neuvottelun avoinna olevista vaihtoehdoista ja päätimme lähteä riskillä takaisin kohti Utsjokea.

Alkoi ajomatka kilpaa pilvien ja sateen kanssa. Kurkistelimme koko porukka ajomatkan aikana ikkunasta ulos lievästi jännittyneinä. Samassa etupenkiltä kuului tuttu huikkaus "i can see auroras" ja tiesin, että nyt! Ja todellakin, sivuikkunoista kajasti ihan selkeä revontulivalo! Iloinen, puliseva porukka vyöryi ulos bussista ja samassa tie valaistui, kun yläpuolella alkoi tapahtua. Kuin hehkuva käärme nousi revontulivyö taivaalle. Levittäydyimme pitkin poikin tienoota, kuka minnekin. Joka puolella välkkyi discovalot, mutta suurin osa näytöksestä peittyi jälleen paikalle saapuneisiin pilviin. Muutama voimasana jo raikasi-parillakin eri kielellä. Vapaasti suomennettuna sitä ei voi tähän laittaa, mutta kuvataan sana vaikka näin " voi ympyriäinen sentään" Nyt ei enää lähdetty vaihtamaan paikkaa, se on kaikki tai ei mitään.. Pilviaukot vuorottelivat taivaalla ja sormenkynnet tuli syötyä porukalla. Lopulta pilvet antoivat periksi ja odotuksen palkitsi komea oli revontulivyö joka näytti seinämältä, ja se aaltoili yläpuolestaan-vinhan näköinen ilmestys muuten!

Pilvirakoja odotellessa maistui bussin takaosasta loihdittu lämmin mustikkakeitto aidosta kuksasta,-vallan makuisa kokemus ollen täyttä luksusta usein littaantuneiden ja reppuun unohdettujen proteiinipatukoiden / elmukelmu-voileipien maailmassa elävälle bongaajalle.

Ihan äärettömän naseva ilta, huikea kokemus etelän vetelälle ja onnistumisia tuli kaikesta huolimatta.Tiinalla ja Marialla Aurora Holidays-mökeillä Utsjoella on ihan uskomaton paikallistietämys, en voi kuin mykkänä ihailla ja yrittää opetella tulkkaamaan itsekin omaa paikallista säätä noin buenosti! Vorot kiersivät lomakylän tällä kertaa kaukaa, hyvä niin. Siellä olisi ollut kiukkuinen ja varsin ärhäkkä vahti vastassa...

Vaikea, ellei jopa mahdoton tehtävä oli lopulta suoritettu.

-TTT