Hämärähommissa
1.7.2021
Edessä siinsi kaunis ja lämmin kesäyö-siispä pakkasin tavarat ja päätin ajaa Kalannin idylliseen Kallelan kylään katsomaan, tärppäisikö maalaismaisema ja valaisevat yöpilvet(*) samaan kuvaan ja ehkä haaveilemani heppa-yököt-maisemakin voisi toteutua!
Vypit eli valaisevat yöpilvet ilmaantuivatkin varsin pian paikan päälle saavuttuani ja näyttivät painottuvan itään ja kaakkoon. Tallasin pitkin raittia ja kuvasin ilmaantuvia yöpilviä. Lopulta yökköjen kirkastuminen etelän suunnalla pakotti vaihtamaan kuvakulmaa ja päätin kävellä takaisin autolle. Samalla huomasin,että jalustan yksi jalka oli löystynyt. Aiemmin vahingosta viisastuneena lopetin kuvaamisen ja edessä olisi siirtymä autolle korjaamaan tilanne. Muistui mieleen pari vuotta sitten vastaavissa olosuhteissa kameran kippaaminen linssi edellä peltoon jalan petettyä, koska "joku" oli liian laiska kävelläkseen autolle hakemaan työkaluja. (juu juu, on mulla kuusikoloavain varusteissa. Se on vaan aina repussa ja tässäkin kohtaa reppu oli onnellisesti autossa) Puolessa välissä matkaa kuulin takaani lähestyvän auton ääniä.
Oli hämärää ja en ollut varustautunut valolla sekä auto vaikutti ajavan melko reippaasti, niinpä puikahdin tien vieressä olevan ladon oviaukosta sisälle. Auton mennessä ohitse erotin sen kyljestä tekstin "poliisi". Hyppäsin takaisin tielle ja huokaisin, kyllähän sen arvaa, miltä oviaukossa koikkelehtiminen hämärässä vaikuttaa-no aika hämärältä. Varauduin antamaan pitkän selityksen lyhyen kaavan mukaan, koska vypit kirkastuivat jatkuvasti, ei aikaa ollut haaskattavaksi. Kävellessäni kohti autoa huomasin, kuinka maijan pakkivalot syttyivät ja auto lähti peruuttamaan kohti. Ensimmäiset asiat mitä kuulin ja näin oli ikkunan aukaisu, naurua ja lause "mähän sanoin, että sillä on kamera"! Seuraavaksi ikkunasta kurkistaa varsin nauravainen poliisi, hymyn ulottuessa korvasta toiseen. Hihkaisu, "moi, hei mitä sä kuvaat? " on tuttua. Sanoin, jotta valaisevia yöpilviä tässä kuvaan ja samantien tulikin vastakysymys jota odotin ja sain kertoa mitä ne ovat. Pojat kurkkivat partioautosta ympärilleen, mutta maijan keula oli väärässä suunnassa yöpilviin nähden. Kehoitin poikia sammuttamaan auton ja tulemaan ulos kylätielle. Siinä kohtaa snaijasin, mitä sanoin ja vähän mietitytti että milläs äänenpainolla se tulikaan sanottua.. Ulos kömpivä poliisi sai naurunsa lomasta sanottua lauseen"meillä meni nyt roolit vähän sekaisin", ja sitä seurasi jäätävä naurunremakka.
Lopputulema oli se, että siinä me sitten seisoimme kaikki kolme katsomassa yöpilviä keskellä kallelan peltoja kello kaksi yöllä. Lopulta toivotimme puolin ja toisillemme turvallisia ajokilometrejä ja sain kiristettyä jalustan ruuvin.
Samassa selkäni takaa kuului hörinää. Hepat olivat tulossa selkeästi avustamaan yöpilvi kuvauksissa. Kysyin niistä toiselta, että haluatko jeesiä kuvaajaa ja vastauksena oli iloinen hirnahdus, no tottakai! Tuloksena oli niin tyylikäs poseeraus, että sain viimein haaveilemani kuvan!
Kiitokset mukavalle ruuna herralle Kallelaan ja VS-partiolle Ugiin :)
(*) Valaisevat yöpilvet ovat olemukseltaan sinertäviä tai valkoisia pilviä, jotka näyttävät hohtavan omaa valoaan. Todellisuudessa ne kuitenkin vain heijastavat auringon valoa. Valaisevissa yöpilvissä havaitaan usein yöpilville ominaisia rakenteita, kuten vöitä, laineita tai pyörteitä. Ne näkyvät vain kesäisin auringonlaskun jälkeen, kun aurinko on horisontin alapuolella 6-16° kulmassa. Valaisevat yöpilvet esiintyvät yläilmakehässä mesopaussin tuntumassa, noin 80-85 kilometrin korkeudessa. Ne koostuvat hyvin pienistä jääkiteistä ja meteoripöly toimii yöpilvien jääkiteiden tiivistymisytiminä. (lähde: Wikipedia)