Hyvitys

 14.8.2021, yöukkonen, Laitila

Puolen yön aikaan näkyivät naapurin pihalta käsin Maarianhaminan suunnalla ensimmäiset kalevantulet ja meille oli povattu syntyväksi "oma ukonilma". (ja se oli oikeasti viime kesänä kova  saavutus) 

Maarianhaminan väläyksiä seurasi noin tunnin tauko, jonka aikana suoritimme aviomieheni kanssa siirtymän kuvauspaikalle ja ilta saattoi virallisesti alkaa.

Pystytimme kamerat kaikessa rauhassa, sen jälkeen oli arvioitua aikaa puolisen tuntia ennen mahdollisen ukkosen alkamista. Fingers cross, pehvat penkkiin ja jännitysnäytelmä saattoi alkaa. Jännittynyt pulina vaihettui odottavaksi hiljaisuudeksi. Aika kuluu verkalleen. Otamme kahvia. Vaan mitään ei tapahdu. Kuluu tovi. Ei mitään muutosta, noh tuuli ehkä on hieman virinnyt? Vilkuilemme toisiamme hieman ihmeissämme.

Otin puhelimen taskusta avaten salama-apin sekä ukkosmallit. Siinä kännykkää katsoessa etelän puolella oleva kauniin kellertävän oranssi sadealue meni keskustastaan puna-lilaksi eli se satoi todella rankasti. Pilvet olivat tutkassa täynnä graupeleita eli jäärakeita. Lännen puolella oli toinenkin pilvinauha, joka satoi paikoin. Kaikki pitäisi olla kunnossa, capetkin ovat kohollaan joten odotus saa luvan jatkua. Kaikki palikat ukkosta ajatellen olivat kohdallaan vaan ei, alue ei salamoinut. Mikä ihme nyt maksaa? 

Tuuli yltyy puuskaiseksi, sadealue punertuu tutkassa entisestään ja ei vaan lähe. Kohautan olkapäitäni ja laitan puhelimen povitaskuun tuumaten ääneen "jos ei nyt lähe, niin meidän ukkoset ovat rikki" ja lauseen loppu jäi leijailemaan ilmaan kun korviimme kantautuu "tudum. tututudum" . 

Vilkaisin syrjäsilmällä aviomiestä. Mies vilkaisi takaisin. Alkaa! Samassa taivaan halkaisi salama jota seurasi päättymätön tykistötuli joka loppui vasta aamun sarastaessa.

Ukkonen saapui etelästä kulkien verkalleen kohti koillista salamoiden melkoisen tasaisesti koko matkallaan kohti Euran Pyhäjärveä. Leimahteli vähän joka suunnalla, maiseman kylpiessä välillä täydessä valossa. Ja täydellä valolla tarkoitan tosiaan täyttä valoa. Kirkkaampaa oli paikoin kuin päivällä auringon paisteessa! Lännen puolella olleeseen rintamaan oli huonompi näköyhteys, mutta sekin välkkyi lopulta.

Iisi saalis ei tämäkään yöukkonen ollut, alapilvien, sateen ja sumun vaihdellessa.

Harmillisesti osat salamoista löivät (jälleen vaikkei ihan mallien mukaan pitänyt..) sadeseinämien kätköissä, jolloin pahimmillaan monen kilometrin paksuinen seinämä blokkasi kennolta kaikki salamat, mutta silmin seurattuna näytelmä oli paikoin aivan fantastinen ja hyvitti kyllä OSITTAIN ukkosettoman kesän, muttei ihan täysin... Onneksi sadealueen reunama sitten lopulta kunnostautui ja alkoi salamoimaan turvaten vielä muutaman salamaruudun tallentumisen.

Kymmenkunta salamaa iski luonnollisesti valotusten väliin, ruutuja ylivalottui muutama, niitä jäi muutama ruudun ulkopuolelle aiheittaen pärräämistä...silti olo oli todella tyytyväinen , koska tämä oli upea ja vaikuttava spektaakkeli. Yöukkosissa vaan on se jokin.