Ilta mittatilauksesta

"Kulta! Arvaa mitä! Tilasin sulle illaksi rauhallisen revontulikaaren". Näillä sanoilla armas aviomieheni avasi päivällä puheenvuoronsa. Lopputulos oli niin hirveetä tykitystä täydeltä laidalta ettei mitään järkeä. Tilauksessa luontoäidille taisi esiintyä koodivirhe :D

Iltaan valmistautuminen sujui kitkatta, itse asiassa mä en muista vastaavaa, koska kaikki valmistautuminen olisi sujunut näin jouheasti.

Kytispaikalle päästyä oli aika juoda kahvit ja odotella setin starttaamista. Ehdittiin just saamaan mukit tyhjiksi kun ensimmäinen kirkastuma ilmaantui korkeaan, muuten rauhalliseen kaareen. Tuumasin miehelle, että taitaa olla aika siirtyä pellolle. Siirtymisen aikana alkoi kaaresta nousemaan korkeita säteitä.

Kävelimme rinnatusten suurimman vesi-alueen luo, jolloin saatiin kuviin "järvi-imitaatio" eli jääheijastukset reposista. Sain jalustan pystyyn, kun taivaallinen startti tapahtui-samassa taivaan täydeltä pukkasi aktiivista, vihreää revontulivyötä, jonka alareuna oli normaalin pinkin sijaan osin oranssi! Mitä helkkaria, space weather uutisoi tästä juuri! Mietin kuvaushetkellä värin selittävänä tekijänä valosaastetta, mutta tämä oranssi näytti etenevän aika kyytiä pinkin värin mukana sen reunoilla! Joukossa oli myös "hämydyynejä" eli pilvikuitua.

Seurasi melkein sekoaminen, minne tässä pitäisi kuvata? Räpsin kuvia sarjana ja pää pyöri kuin päivällä tavatulla varpuspöllöllä. Joka puolella tapahtui jotain, aivan käsittämätöntä. 

Samassa aviomiehen huomio kiinnittyy länteen ja onneksi kiinnittyy, kuulen nääs hihkaisun "PIKEPIKEPIKE LÄNNESSÄ". Ja kun käännyn ympäri, näen SAR-kaari ehdokkaan. Normaalien revontulien viereen ilmaantuu punainen kaksivärinen säde, joka lähtee venymään.... ei helkkari, nauhaksi ja siitä taivaankannen poikki itään!! Bileet senkun parani SAR-ehdokkaan stepattua taivaalle. Siinä kohtaa oli suunnattomia vaikeuksia päättää, minne kuvaa.

Lähitaloissa ihmiset olivat löytäneet tiensä pihoille ja sen kyllä kuuli, etenkin lapset kiljuivat riemuissaan nähdessään revontulet ja joutsenet yhtyivät meteliin lähijärvellä.

Vyön alaosa paloi kuvissa mielellään puhki, kontrasti muihin revontuliin oli aivan älytön. Koko ajan sai kikkailla aukon koon ja valotusajan kanssa ja silti joko paloi puhki edelleen tai alivalottui- on tämä vaikea laji oppia kuvaamaan. Ja herranjestas miten hauskaa!

Lännen puolella olevat pilarit olivat korkeita, yläosaltaan sinisiä ja niiden seassa lymyili mahdollinen punertava SAR. Aktiivinen revontulivyö tanssahteli taivaalla. Samassa lännen suuntaan ilmaantui jotain muuta ja silmä näki liikettä myös kuun suunnassa sekä aivan etelässä. Erikoinen nauhamainen tyyppi (tässä kohtaa ajatus huusi että mitä ihmettä taivaalla oikeasti tapahtuu!???) eteni taivaalla SAR kaaren vieressä kulkien lännestä itään hyvin korkealla, yli zeniitin jääden paikoin kuviin. Mikä ihme tuo oli? Pitänee ruksittaa Taivaanvahtiin "tunnistamaton" kohta. Tässä kohtaa olisi pitänyt olla valehtelematta kaksi tai kolmekin järkkäriä kuvaamassa ympäriinsä. Silmä näki kaksi kaarta. Mitä ihmettä yläpuolellamme tapahtuu?

Kiirettä piti illan, sano! Kiitin tässä kohtaa,- kun joka puolella räiskyi niin maan peevelisti aviomiestäni "rauhallisen ja stabiilin" revontulikaaren tilaamisesta. Lause päättyi nauruun, todellisuus on jotain aivan muuta, oikeasti tuli kuvattua hiki päässä... Hirnuttiin kaksinkerroin siellä pimeällä pellolla jäiden paukkeen säestäessä taustalla. Oli muuten hyytävä meteli koko illan, jäiden pauke ja rasahtelu ja jopa vingahtelu sävyttivät iltaa kilvan riehuvien repolaisten kanssa.

Illan värit olivat osin ennennäkemättömiä. Pinkki alareuna revontulivyössä oli selvästi näkyvillä silmälle, samoin joukkoon sekoittunut oranssi värisävy.

Oli yksi upeimmista etelässä koetuista näytelmistä. Kahdentoista aikaan yöllä homma hyytyi ja samoin tekivät ihmiset. Takana oli neljä tuntia intensiivistä heiluntaa pitkin kylmää peltoa, ajatus lämpimästä peitosta myös kiehtoi... ja alkoi vetämään linssiä kuuraan joten ihan hyvällä omallatunnolla loppujen lopuksi sai lähteä kotiin.

Katselin kotona vielä yhden, aktiivisen reponäytelmän, mutta pilvet pilasivat lopussasen ja lopuksi taivas jysähti tuttuun oranssiin alapilveen. Painoin onnesta ymmyrkäisenä, revontulet silmissäni nukkumaan. 

Oikein fantsua sunnuntai-iltaa kaikille lukijoille!

Uusimmat tulet takaperoisesti viimeisinä. 

-TTT