Kehiä ja yöpilviä
Ensimmäinen omasta mielestä kunnollinen (lue: lämmin, vähätuulinen ja perusvirtaus muualta kuin pohjoisesta) kesäpäivä sujui auringon siitepölykehän ja myöhemmin valaisevia yöpilvien parissa.
Kehiä tulikin kuvattua pitkin päivää muiden hommien ohessa, kunnes iltapäivällä kehä oli niin uskomattoman kirkas, etten muista omalta harraste ajalta ihan vastaavaa. Huomaa hyvin, että mänty on kehien syntymisen takana, koska siitepölykehä on ovelan mallinen, värikäs soikio. Ilmeisesti meillä oli todella hyvät olosuhteet eli kaikki ilmiöön tarvittavat kama löytyi suuresta määrästä siitepölyä (ätsiuh!) ja tuulesta alkaen.
Illalla otin kameran ja putken mukaan ja lähdin rentoilemaan kävellen naapuriin, kuivurin ja siilon rakennukset saisivat toimia auringon peittona. Iltaa kohden kehät yleensä kirkastuvat ja selkiintyvät.
Auringon kehiä havaitessa ja kuvatessa pitää noudattaa erityistä varovaisuutta eikä aurinkoa saa katsoa päin pitkiä aikoja, aurinkolasit ovat pakollinen lisävaruste. Myös kameran kennoa pitää muistaa varoa. Kohdistus, sommittelu ja laukaus nopeasti- periaatteella otan omat siitepölykehä kuvani.
Kiepahdus naapurissa kannatti ja kehät palkitsivat kuvaajan. Seuraavaksi odotin innolla iltaa. Siitepölykehä on yleensä näkemisen arvoinen auringon laskiessa ja niin oli tälläkin kerralla. Kehä hehkui ylimaallisen valtavan punaisena metsän yläpuolella auringon laskettua horisontin taakse. Päivä oli täydellinen, sen kruunasi kun vielä yöllä valaisevat yöpilvet ilmaantuivat kesäiselle yötaivaalle myöhään yhden maissa.
Yöulkoilu oli niin maagisen mystinen kokemus taas kerran. Suomen kesäyö ei pettänyt tälläkään kertaa ja oli niin upeaa kävellä pitkin peltoa hämärässä tuhansien kukkivien kasvien tuoksujen sekoittuessa lempeään alkukesän yöhön.
Parvi joutsenia nousi siivilleen naapuri pellolta lentäen aurassa ylitseni. Lintujen valkeat kehot piirtyivät lopulta mustina siluetteina kadoten horisontin pehmeän punaiseen, kesäiseen kajoon. Joka puolella tuntui soivan oodeja kesälle ja sen luomalle vapaudelle.
Yhden aikaan yöllä kevyt harsopilvi pohjoisessa viimein väistyi ja takaa alkoi näkymään tuttua, sinertävän hohtavaa kuitua. Ei ole totta, yöpliviä, ne ovat viimein palanneet! Tuli hihkaistua vähän aiheesta ääneenkin, luonnollisesti. Nyt se alkaa, nimittäin himalajan kokoisten silmäpussien haalinta!
Yön havis oli kauden eturintamaa koko suomessa, meitä taisi olla neljä onnekasta yökyöpeliä liikkeellä! Onnittelut Pentti, Paula ja Jorma!! Nyt se kesä voi alkaa, nosta tanssien jalkaa...
Yöllä vallitsi hauras alkukesäinen tunnelma, ei ole suomen kesäyön voittanutta. Ja vihdoinkin ilmaantuivat valaisevat yöpilvet, kirsikkana kesältä tuoksuvan leivonnaisen päällä. Bueno!
Illan kehiä https://www.taivaantulientytto.com/halot/
-TTT