Linnunrata laskoksilla

10.04.2022

Eräänä lämpimänä ja kirkkaana syyskuisena yönä viime syksynä autoni ajovalot leikkasivat jälleen pimeää ja edessäni avautui pitkä peltosuora, jonka päässä olisi tämän iltainen kameran ulkoilutuspaikka.

Saatuani auton parkkiin lähdin kävellen pellolle ja etsimään päivällä löytämääni varsin pittoreskia venettä. Linnunrata saattaisi passata hienosti veneen kanssa kuviin. Alue oli täynnä erilaisia kohteita, joita voisi käyttää etualalla ja pimeyttä riitti, keinovalo loisti poissaolollaan. Olin aivan innoissani edessäni avautuvasta illasta ja yöstä. Kahlasin heinikossa eteenpäin kunnes otsavalon valokeilaan lensi jotakin suurta. Kuului "flapflap" ja iso otus lensi kohti kasvojani ja laskeutui nenälleni, naisellinen "iiiikh" pääsi ilmoille. Mikä tuo on, lepakko?

Vaan eipä ollut lepakko ollenkaan tämä lentävä jätti, vaan se paljastui ihan mielettömän suureksi kiitäjäksi, joka oli todella kiinnostunut nenästäni kiitoratana. Hei kaveri, se on ihan liian lyhyt kiitorata ja toisekseen kutitat ihan vietävästi! Valokeilaa siirtämällä sain sen lentämään ympärilläni hetken tunnistusta varten. Se oli kooltaan luokkaa Serlan nenäliina avattuna eli todella kookas.(perhonen paljastui myöhemmin sireenikiitäjäksi tuntomerkkejen perusteella) Ihailin hetken perhosen upeaa lentoa ja todella näyttävää kokoa. Harvemmin pääsee näkemään näin upeaa yöperhosta ja näin läheltä!

Lopulta pääsin veneelle ja traktorille asti-ne näyttivät makeammilta tähtitaivaan alla kuin olin passannut edes villeimmissä haaveissani ajatella. Kiitäjä oli kovin ihastunut meikäläiseen ja seurasi edelleen lentäen perässäni, suhahtaen välillä korvani juuressa ja kävi se peijakas uudestaan kääntymässä myös nenäni kärjellä. Pystytin kameran ja jalustan, ruuvasin langattoman laukaisijan kameraan kiinni, sammutin kiitäjän suureksi harmistukseksi otsavalon ja aloin sommittelemaan kohteita kuviin. Kiitäjällä loppui mielenkiinto kameran punaiseen valoon ja oletettavasti myös nenääni, joten se poistui paikalta jonnekin takavasemmalle. Sommittelin venettä kuviin muutamastakin eri kulmasta.

Koska ilta oli vielä nuori, ajattelin toteuttaa myös muutaman muun tähtikuvan. Jossain kauempana kurjet ääntelevät haikeasti ja viimeisten kesän rippeiden eli heinäsirkkojen sirityksen saatellessa askeliani siirryin pellolla paikasta toiseen kastellen kenkäni niin maan perusteellisesti. Yö oli samettisen tumma joten hohtava, elämääkin suurempi kotigalaksimme linnunrata näytti valuvan taivaalta alas, laskeutuen kauniille laskoksille vanhan veneen päälle pellon reunaan. Pellolla sijaitsi myös saareke, joka oli aivan täydellisen näköinen siirtolohkareineen ja puineen ja joka oli pakko ikuistaa. Tämä ilta oli ollut sommittelijan taivas, tosin alueellinen sumu oli nousemassa ja lopulta jouduin lopulta vaihtamaan koko kylää, koska näkyvyys hävisi. Vaan en antanut sen haitata illan kulkua!

Ajoin kodin kautta, vaihdoin kengät ja sukat kuiviin, otin hieman kahvia mukaan ja jatkoin Untamalan kylään kuvaamaan päivällä löytämääni leikkuupuimuria, latoa ja linnunrataa. Harvemmin pääsee toteuttamaan itseään monta tuntia putkeen. Tälläisiä pilvettömiä syysöitä ei malta tuhlata nukkumiseen. Kuvallinen kattaus illalta on valtavan hyvä ja fiilikset vielä paremmat!

Syyskuiset linnunratakuvat täällä-selaa sivu alas, uusimmat ovat viimeisimpinä. 

Kivaa kuluvaa sunnuntaita,

-TTT

Luo kotisivut ilmaiseksi!