Myrskybongarit tulikokeessa

En ehtinyt edes aamukahvia juomaan, kun salamatutka hälytti ekan kerran. Meidän pienperheessä ääntä seurasi varpusparvi efekti eli hajaantuminen, aviomies ryntäsi sinne ja minä toisaalle, eli seurasi tavaroiden pikainen kokoaminen, kahvit vielä mukaan termokseen ja menoksi kohti naapurin latoa.

Peruskuntoa ajatellen seuraisi varsinainen tulikoe, varjossa elohopea lepäsi +30 asteessa. Krooninen kumppanini Hortonin syndrooma on pysynyt aika nätisti hallinnassa helteet, vaan miten kävisi tänään? Vähän hirvitti.

Tämä olisi tulikoe.

Onnistuttiin koppaamaan ekasta ukkostelusta pari siimahäntä-salamaa. Komeiden sadeseinämien takana välkehti ja jytinä oli taukoamatonta. Oman osansa kaoottisuuteen toivat kuplavolkkarin kokoiset paarmat jotka haistoivat meissä ruokaa. Ja yksi puri kyllä, kyynärpääni seutu on turvoksissa ja siitä puuttuu pala. 

Seuraavaksi seurasi pieni tauko ukkostelussa, ja käytiin kotona lataamassa kännyköiden akut, tarkoitus olisi kokeilla itsekin vihdoin ja viimein paljon kehuttua ja kohistua sovellusta eli lightning cameraa. Mutta ennen sovelluksen käytön opettelua nyt tähän väliin hitto soikoon sitä tuoretta kahvia, pliis!

Kun kahvi oli nenän edessä niin varmaan kaikki lukijat varmaan arvaavat miten kävi? Juu, sitä ei ehtinyt juomaan. Taaskaan. Tauko oli niin lyhyt kun olla ja voi kun seuraavat solut saapuivat ja aktivoituivat samantien ukkostamaan. Ja taas mentiin ladolle tukat suorina.

Näytti jopa, että Porin suuntaan olisi lähtenyt vyöryä ja tutkassa alue oli "u" - mutkalla. Joka puolella jyrisi, kolisi ja paukkui. Jysähti salama pari kertaa melko liki (paikannus Salonkylään ratsastustallia vastapäätä eli samaan kylään missä kuvattiin) ja ihan kirkkaalta taivaalta. Ihan sikasiistiä!

Siinä kaiken tohinan keskellä maanviljelijä ajoi tarkastamaan ohitsemme pellolle kastelujärjestelmää ja seurasimme auton menoa kauempana peltotiellä. Nyt salama ja auto samaan kuvaan, kiitos. Vaan tapahtui ihan jotain muuta, samassa pellolle auton sivulle ilmaantui kuin taikaiskusta juokseva bambi! Mitä ihmettä? Voi apua, se eteni määrätietoisesti auton keulan eteen ja ponnisti loikalla tien yli toiselle puolelle peltoa. Naapurin jarruvalot loistivat hetken hämärtyvässä päivässä. Ei kolissut onneksi. Nyt kävi tilanne lähellä ! Ihan keskellä aukeinta aukeaa voi ajaa näemmä ajaa sorkkaeläin kolarin. Bambi oli niin pieni, että se hukkui kokonsa puolesta tyystin aluskasvillisuuteen. En ole kyllä aiemmin nähnyt läheltä piti tilannetta näin erikoisessa paikassa. Voi reppanaa kun noin joutui juoksemaan.

Sitten piti tulla jälleen n. 45 minuutin tauko ukkosteluun jolloin olisi hyvä pyyhkäistä käymään kotona, vaan tälläkin kertaa oltiin ihan liian hätäisiä poistumisen kanssa. Tauko ei kestänyt todellisuudessa kuin korkeintaan vartin eli meikäläisen kahvinjuonnini on pakko olla oikeasti jotenkin "noiduttua kamaa" koska heti, kun sain eteeni mukillisen ihanaa, tuoretta kahvia, Mietoisten ja Mynämäen solut aktivoituivat ja samalla Laitilan lävitse kaakosta luoteeseen kulkenut kuuropilvi nauha sähköistyi. Kaadoin huokaisten mukin sisällön termokseen, haistelin kahvin pökerryttävää tuoksua ja mietin että miten tämä aina menee näin. Ja hitto, kännykkä ei ehtinyt latautua just yhtään. Onneksi Rikulla oli mukana power bank, niin kännykän sai ladattua lennossa kuvatessa. Ja taas mentiin, osotteena lato.

Vaan perille päästessä pääsi pari perkelettä kun nousin ulos autosta. Silmän takana vihloi tuttuun tapaan. Hortonin päänsärky alkoi varoittelemaan koko päivän helteessä hyppimisestä ja oli pakko ottaa pieni time-out varjossa. Onneksi Riku muisti auton hanskalokerossa olevan hätälääkkeen olemassaolon eikä kytis jäänyt tällä kertaa kesken, tropit jopa toimivat vaikka kipu ehti nostamaan päätään. Ukkonen vaikutti jopa kohteliaasti odottavansa hetken...

Kun alapilvet ja kirottu pääkipu hetken huilimisen jälkeen lipuivat pois tieltä, keräilin itseni havainnoimaan.

Näytti kuin taivaalla olisi ollut kaakon puolella vierekkäin kaksi alasinta ja tutkan mukaan siellä oli kaksi satavaa solua kiinni toisissaan. Etummaisen alasimen mallisen pilven jalka oli huomattavan paksu ja sen yläosassa oli mammatus-nimisiä pilviä. Tuumasin vieressä salamoita apin kanssa kuvaavalle aviomiehelleni, että seuraavaksi saattaa tulla aika rapsakka myräkkä. Seuraavaksi tapahtui jotain poikkeavaa, alasimen sivuille ja itse alasimesta näytti leviävän rintaman reunoille myös undulatis asperitas-erikoispilviä? Siis mitä ihmettä?

Syöksyin pellolle kameran kanssa. Koko lähestyvä pilvialue lainehti ja meni mutkalle alasimen lähestyessä sen kasvaessa ja painaessa pilviä kurttuun edellään. Maagiset, lainemaiset pilvimuodostelmat lipuivat hetken taivaalla. Seuraavaksi taivas melko pitkälle repesi.

Vettä tuli täysillä, suuria pisaroita ja salamointi kävi kiivaana. Seuraavaksi nousi ihan kunnollinen tuuli, syöksyvirtauksen reuna pyyhkäisi ylitsemme. Pakitimme latoon sisälle. Sateen loppuessa mentiin pihalle heti kuvaamaan ja joka kerta edessä oli jotakin uutta näkymää. Ihan uskomaton päivä ja iltapäivä ja kappale iltaakin. Mieletön päivä kaiken kaikkiaan. Nyt tuli balsamia haavoille ja menetetyille ukkosille.

Lopulta ilta seitsemältä kotona keitin kahvit ja istuin viimein mukin kanssa rauhassa laavulle. Ah ihanaa, tuoretta ja lämmintä kahvia. Viimeinkin.

...ja sillä samalla hetkellä jyrisi uudestaan.

Jyrinää seurasi hetken hiljaisuus. Katsoin tutkaa ja kohautin olkapäitäni, etääntyvä ukkonen paukutteli kauempana vielä orkesterinsa kanssa, mutta nyt olisi kahvin ja levon aika. Viimeinkin, oli ollut merkillisen hyvä päivä.

Lightning-sovellus on ihan pätevä, lightning camera toimi hienosti. Kuvien laatu ei aina ole kehuttava, koska ymmärtääkseni sovellus käyttää laitteen omaa kameraa ja sen luomaa automaatti asetusta. Oli miten oli, ilman sitä ei olisi tätä blogin salamakuvaa eikä aviomiehellä Ursan käyttämää uutiskuvaa. Blogin kuvassa kamerana oli Huawei Honor 20.

Kiitos aviomiehelleni, että jaksoit neuvoa kesken ukkosen (itellä ei pitäisi hermot ikinä opettaa tilanteen ollessa päällä) kameran asetuksia ja puskuri muistista kuvien katsomista sekä tallentamisia. Opin parhaiten uudet sovellukset kentällä keskellä tapahtumia, mutta koko hässäkkää eli sovellusta ja etenkin kuvan tallentamista kantsii harjoitella etukäteen - ei se pahaakaan tee. Joten älkää tehkö kuten minä teen vaan kuten neuvon tai jotain edes hiuk sinnepäin.

Ukkostelemisiin, muistakaa harjoitella appeja ennen h-hetkeä :) Mahtavaa kesän jatkoa!

-TTT