Operaatio umpituubassa

Ei kerpele miten hyviltä aurinkotuulen illan lukemat näyttivät. Illaksi olisi saletisti revontulia, jossakin muodossa, tulisi sitten pelkkä harso tai kevyt kaari, nekin otettaisiin ilolla vastaan. Hyppäähän lukija kyytiin :)

12.10.2121

Pitkästä aikaa tuli oltua intoa piukassa kuin ilmapallo ja innostuin mesettelemään ystäväni kanssa illan mahdollisista reposista. Totesimme yhdessä, ettei iltalehti ole tainnut ehtiä mainostaa illan tapahtumaa, joten reposia saattaisi olla ihan oikeastikin luvassa. Ainut sellainen pieni miinus oli sää. Pilviä oli seilannut Laitilan ilmatilassa enempi vähempi aamupäivästä saakka. Aurinkotuuli kyllä jaksaisi puhaltaa-ainakin toivottavasti!

Iltapäivällä alkoi Laitilassa kuitenkin hiukan yllättäin selkenemään. Sovimme likkakaverin kanssa, ettemme vahingossakaan tee mitään seuraavista toimista vaan tuurilla mennään illalla kuvaamaan jos mennään. Meidän "must to do not"-listalla oli mm. akkujen lataaminen ja muistikortin tyhjentäminen tai ylipäänsä tavaroiden tarkastaminen tai pakkaus auton tankkauksesta puhumattakaan. Taisin myös luvata meneväni istumaan hiljalleen nurkkaan, ettei vaan tule annettua luontomutsille vaikutelmaa, että olisin lähdössä reposia kuvaamaan-enhän minä mihinkään ole lähdössä, eikä kukaan muukaan (paitsi oikeasti vain yli puoli maailmaa oli hälytysvalmiudessa reposille Space Weatherin sivuston kautta)

Vierähti muutama tunti eteenpäin ja sää näytti vieläkin selkeämmältä. Sitten oli pakko tehdä se emämunaus ja laittaa akut laturiin. Hyvä silti, että tein sen, akuissa ei ollut yhtään hönkää jäljellä. 

Mutta muuta en tehnyt, vannon sen! Tyhjentämättömällä muistikortillakin mentiin! Enkä putsannut linssiä! Joka tapauksessa sillä sekunnilla kun akku rapsahti laturiin, tulivat pilvet ja iltaa kohti alkoi pilvistymään lisää...ja lisää...No niin, sekö olisi tässä? Oliko Iltapaska ("lempinimi" Iltalehdelle) jo uutisoinut revontulet?

Lopulta teimme aviomieheni kanssa päätöksen ja painuimme kaikesta huolimatta radalle. Kuukauden käkkiminen kotona alkoi tuntua meidän molempien hermoissa ja maastoon oli ikäänkuin päästävä, ihan perheonnenkin vuoksi. Oli aika rikkoa pilvisten iltojen kaava!

Ajoimme ensin vanhalle kytistely paikalle omaan kyläämme ja jouduimme totetamaan, että ainuat selkeät taivaat sijaitsevat etelän suunnalla eli Kalannissa, Laitilan ollessa umpituubassa pilvien suhteen. Myös ilmankosteus oli kovassa nousussa. Se tietää yleensä tänne meille paksua sumua joka yleensä pilaa kaikki reposyritykset. Sumu saapuu vallinneissa olosuhteissa klo 22-00 yhtä säännöllisesti kuin veroilmoitus eli Laitilaan ei kannattanut jäädä.

Kalannissapa tilanne ei ollut yhtään parempi vaan taivaan tuubailu jatkui ja seuraamme liityi myös todella sankka sumu. Parkkeerasimme yöpilvi kuvauksista tutulle peltoaukealle ja huokailimme tovin. Taisi siinä pari kirosanaakin lentää ja ennenkaikkea oli syntymässä pienimuotoinen paniikki, minne mentäisiin vai kannattaisiko tehdä muuta kuin ajaa kotiin homehtumaan, siis jälleen? Revontulikaaren haamu paistoi kujeillen (voisi sanoa että ihan veetuillen) pilvien lävitse, pään yläpuolella olevat tähdet näkyivät välillä, linnunratakin näkyi, mutta sektori pohjoinen-itä-länsi oli kiusoittelevan tukossa edelleen. Lisäksi olemassa oleva sumu sankkeni jatkuvasti. Piti istua alas ja miettiä että mitä seuraavaksi, eli aa (jäädään paikoillemme eikä nähdä sumulta mitään bee) ajetaan kotio hapantumaan nurkkiin eikä varmasti nähdä mitään cee) hirveellä riskillä Pyhärantaan. 

Lyhyen neukkarin jälkeen päädyttiin vaihtoehto ceehen, koska Pyhiksen kuvauspaikan sijainti on kaikkein korkeimmalla merenpinnasta. Mikäli sielläkin olisi vastassu sumu, illan haaveista pitäisi luovuttaa, mutta ainakin oli yritetty!

Pilvisyys ja lisääntyvä kosteus olivatkin teemoina aina Laitilan rajojen sisäpuolella ja Untamalaan saakka, jossa yllättäin pilkotti revontulikaari pilvien lomitse-ainut ongelma oli sumu, jota oli nyt jo joka puolella.

Auto liikkui edelleen kohti Pyhärantaa ja sinne päästyämme ylläri oli taattua laatua-pilvipeite todellakin alkoi repeilemään reilusti idän puolella ja jopa linnunrataa näkyi pieni kaistale! Ja uskomattominta tässä kaikessa oli se, että sumu jäi Turun tielle alavammille maille, ainakin toistaiseksi.

Uskomatonta, mahtaisiko ilta peräti onnistua? Ja kyllä-se onnistui!! Onnistuttiin näkemään ja kuvaamaan repossetti nro 2/2. 

(Aiemmin illalla oli muuten näkynyt Sar-kaari sekä Dyynit-jotka jäivät muuten hieman harmittamaan, perhana että pitikin siihen aikaan piti olla tienoon täysin tukossa. Tulee harmittelemaan muuten vielä jonkin aikaa, voin kertoa, olisi ollut supercool nähdä Dyynit pitkästä aikaa, mutta ei olosuhteille voinut taaskaan mitään)

Muuten kaikki sujui ihan älyttömän nappiin, ehdimme juomaan kahvit ennen reposnäytelmää ja kerrankin kaikki kameroita myöden oli valmiina, ei tarvinnut kuin nappia painaa ja tallentaa näytelmä. 

Josko voi reissu antaa onnistumisen iloa tuhat miljonaa kiloa onnistuneiden kuvien muodossa, niin tämä sen teki. Tiettekö sellainen sisäinen onnellisuuden hyrinä, kun oikein onnistuu jossakin, kun se käynnistyy.. se fiilis on kantava voima pitkän aikaa. Kannatti todellakin ajaa maaseutukierros. Reposet olivat kohtuu kirkkaat, näytelmä omasi näyttäviä pilareita ja melko aktiivisen kaaren liikkeet olivat kivaa seurattavaa. Ainut pitkä miinus oli se, ettei kaaren lännen puolen liikkeitä nähnyt käytännössä koko aikana, koska koko näytelmän ajan läntisessä horisontissa lainehti pilviä. Revontulipilareissa oli sininen yläosa ja loppuvaiheen kaaren idän päästä noussut laajahko sykkivä revontulialue ja sen eteneminen kaarta pitkin länteen oli huimaa seurattavaa! Näytti, että revontulikaarikin heittää jo ilokuperkeikkaa päästessään esiintymään länsirannikon valitettavan harvalukuiselle yleisölle. Myös punaiset repolaiset linnunradan suunnassa olivat mukava yllätys kuviin. Sitä se Sar-kaaren läsnäolo sitten ilmeisesti teettää?

Illassa oli erityisen mukavaa se, että revontulikaari säilyi melko stabiilina kauan, jolloin sommittelu oli mukava tehdä ja erilaisia kuvakulmia tuli kokeiltua ilman hosumista kaikessa rauhassa ja oikein ajatuksen kera. Mahtavaa!!

Ilmankosteus oli muuten mallia hirvittävä, tuli kulutettua kaksi kädenlämmitintä illan aikana. Louhokselta lähdettäessä tulikin sitten todettua, että koko muu maailma oli mennyt sumuiseksi, -silti louhoksella sai kuvattua reposia melko hyvin! Eipä asialle taida olla juuri muuta selitystä kuin se, että suuri kallioalue varaa vielä jonkin verran lämpöä, joka auttaa kuvaajia illalla ja ehkä se, ettei paljastuneella kallioalueella ole paksua kerrosta kasvustoa, joka varaisi kosteutta joka kostautuisi haihtumisena yöllä..? Mene ja tiedä, mutta tämä reissu oli todella arvokas reissu tämän tiedon suhteen. Vastedes sumun uhatessa kannattaa valita kuvauspaikaksi heti Pyhäranta eikä kuviokellua ympäriinsä päämäärättömästi... Bueno homma! 

Palaillaan taas myöhemmin! Siihen saakka selkeitä taivaita kanssa kyttääjille! ps. valkkasin blogiin kuvaksi otoksen sykkivästä revontuli läiskästä joka sijaitsee kuvassa normaalin revontulikaaren päällä.  Se on tuo pampulamainen kaveri. Läiskän oikealla puolella näkyvät revontulipilarit.