Operaatio valaisevat yöpilvet
Yöpilvi hälytys.
Miten ihanat sanat ja miten paljon niitä aina odottaa. Kaikki arvaavat, että tuosta lauseesta alkoi vimmattu säpinä Salonkylässä joka johtaa tarinaan...
...eilen oli ihan kivaa ja mukavan raikkaan kirkas yöpilvi näytelmä.
Sen pituinen se.
....Haha, menittekö muka halpaan? Sallinette teinimeininki- huudahdukseni ; oikeasti tuolloin oli IHAN SIKAMAGEETA! Aloitetaanpa alusta. Hälytys yöpilvistä (*) eli yökkösistä saapui reilusti ennen puoltayötä. Yökköset olivat niin alhaalla horisontissa, ettemme aviomieheni kanssa uskaltaneet ajaa alkuperäiseen kuvauspaikkaan Pyhärantaan. Hyvä näin, tämä näytös olisi saattanut jäädä näkemättä, suunniteltuun kuvauspaikkaan vievällä tiellä oli ajoneuvo tulessa (näimme sen tilannehuoneen sivuilta, ihmettelimme mustaa savua horisontissa) , joten tie oli ollut ymmärrettävästi poikki. Jopas alkoi kaoottisesti reissu.
Seuraavaksi hälytysajoja meni kasitietä pitkin uudenkaupungin suuntaan sammuttamaan rakennuspaloa. (jälleen kaivoimme esiin tilannehuoneen) Metsäpalovaroitus oli voimassa, joten oli hieman jännittynyt olo, pysyisivätkö palot hallinnassa? (pysyivät ne)
Otimme siis kylätien tyylikkäästi haltuun mikä alkoi siten, että putosin ojaan heti autosta ulos tullessani... Varsin katu-uskottava kuvaus paikalle saapuminen, siis. No mitään ei sattunut, aikani kompuroituani (:D) oli jalusta kameroineen pystyssä. Yöpilvi näytelmä oli aika kapealla alueella, joten vaihdoin 15mm laajakulman canonin 24-105 millin yleislinssiin.
Samassa liki zeniittiä välähti. Tulipallo putosi hitaasti ja majesteetillisesti alas. Sanoimme miehen kanssa samaan aikaan "ohhoh mikä tulipallo ".. Lentonsa lopulla se hajosi kahdeksi palaksi, jotka hiipuivat pois. Paloista jäivät pitkät savuvanat taivaalle. Oli kyllä näkemisen arvoinen tapahtuma.
Mutta missä ovat samettiset elokuun yöt, nimittäin oli pihkuran kylmää, vain +8°...?! Olimme pukeutuneet lämpimästi, mutta kosteus ja kylmyys tunkeutuivat luihin ja ytimiin. Lopulta olimme niin kohmettuneita, että oli pakko pakata kimpsut ja kampsut ja suunnistaa kotia kohti.
Loppumatkasta vilkaisin peruutuspeiliin. Se näky, mikä oli vastassa oli niin sanoinkuvaamaton, että auto jäi kylätielle siihen paikkaan ja eukko loikkasi ulos kuvaamaan, olihan varpaat ehtineet lämpenemään ainakin kymmenen minuuttia... aviomiehen jäädessä edelleen sinertävänä autoon. Samassa yöpilvet syttyivät vielä kerran uuteen loistoon. Sumu nousi pelloilta verhoten läheisen pellon saarekkeen, hivuttautuen siitä kohti katselupaikkaa. Valaisevien yöpilvien hohde yhdistettynä joka puolelta nousevaan sumuun oli epätodellisen näköistä. Kypsyvän viljan tuoksu, heinäsirkkojen siritys yhdistettynä silmien edessä olevaan maalaukselliseen näkymään sai tuntemaan mielensä nöyräksi ja kiitolliseksi kokiessaan tämän kaiken.
Aivan älyttömän upea yö kylmyydestä huolimatta. Erityisen komeaa oli kuun sirppi, maatamo sekä valaisevat, kirkkaat ja hohtavat yöpilvet, joissa oli kaunis, punainen yläreuna. Taustalla hehkui horisontissa punertavan oranssi kajo sumun noustessa pelloilta.
Nämä eivät olleet mitenkään helpot kuvata, oli todellinen työ miettiä aukkoja ja valotusaikoja, jotta yöpilvet, kuin sirppi ja maisema toimivat yhden kuvan taktiikalla, en osaa kuvien yhdistämistä. Valaisevat yöpilvet eivät ole muutenkaan helppo kohde, koska näin öiden pimentyessä etuala jää helpolla mustaksi ja valotuksen pidennys kostautuu kohinalla, f-luvun säätö suuremmaksi saa taas halpisputken vinjetoimaan niin, että pahaa tekee katsoessa ja silmät menevät kieroon eikä edes kuvan kehityksen Jumala-ohjelma nimeltä lightroom sitä korjaa. (Ainakaan jos sitä ei kunnolla vielä osaa käyttää ) Isoja taas kun ruuvailee kameran rungosta tarpeeksi ettiin takasin niin kuvan laatu näyttää kehitettynä puurolta vaikka kohinan säädöt olisivat tapissa ja maskaukset kaakossa. Pitkillä valotuksilla kirkkaat yöpilvet palavat taas puhki, kohinan kasvaessa hallitsemattomasti ja harmaata saa sillä tavoin nutturaan taatusti pahemman kerran. Toisaalta sinnehän ne harmaat hiukset sopii valkoisten ja rusehtavien viereen että tervetuloa vaan....
(*) Valaisevat yöpilvet ovat olemukseltaan sinertäviä tai valkoisia pilviä, jotka näyttävät hohtavan omaa valoaan. Todellisuudessa ne kuitenkin vain heijastavat auringon valoa. Valaisevissa yöpilvissä havaitaan usein yöpilville ominaisia rakenteita, kuten vöitä, laineita tai pyörteitä. Ne näkyvät vain kesäisin auringonlaskun jälkeen, kun aurinko on horisontin alapuolella 6-16° kulmassa. Valaisevat yöpilvet esiintyvät yläilmakehässä mesopaussin tuntumassa, noin 80-85 kilometrin korkeudessa. Ne koostuvat hyvin pienistä jääkiteistä ja meteoripöly toimii yöpilvien jääkiteiden tiivistymisytiminä. (lähde: Wikipedia)