Pääsiäisen taikaa

Monsteriluokan cme teki osuessaan maan magneettikenttään ihan vakuuttavaa jälkeä ja mittarit painuivat punaiselle - jälleen päiväsaikaan.

Puolen yön aikaan siirryin fyysisesti kytis paikalle tuskailemaan pilvisyyttä. Tilanne ei ollut juuri katastrofia kummempi, mutta kuu sentään pilkahti pilvien lomasta joten toivoa ehkä olisi. Taivaalla olevien pilvien välit olivat auki, yleensä pienikin lisäviri tuulessa saa tämänkaltaisen pilvikaton rakoilemaan. 

Kaveri laittoi messengerissä viestiä, nyt on jotain hassua taivaalla, reposet ovat ihan suttuisia. "onko nuo revontulet rikki vai mitä ne touhuaa", kuului rakkaan vääräleukaisen ystäväni kysymys...Kun kuulin minkä näköisiä reposia taivaalla oli mietin, että niillä taitaa olla palautumisvaihe, tulet saattaisivat vielä kirkastua ja uutta settiä tulla pitäisi vaan malttaa odottaa. Vaan kun meillä oli edelleen päällä pilvitilanne. Päätin sitten odottaa vielä hetken, onneksi. Melko pian tuskailemisen melkein karattua lapasesta taivas alkoi kirkastumaan. 

Kun pilvet väistyivät, sijaitsi niiden takana todella hämmentävän korkealla reposkaari. Ohhoh. Nousin autosta hidastetusti ulos uskomatta silmiäni, taisi tulla räpyteltyä hieman, harvemmin kun meillä etelässä tälläistä tulee vastaan. All sky-kameroissa netissä kaari näytti olevan alempana, mutta tuossa se nyt möllöttää livenä, korkealla kuun valossa. Voi veljet miten pysäyttävä näky.

En tiennyt yhtään reposten palautumis vaiheen kestoa, joten lähdin heti kävelemään rivakasti tietä pitkin eteenpäin kohti seuraavaa liittymää ja ajattelemaani kuvauspaikkaa. Hakusessa olisi jotain uutta etualalle. Normaalisti olisin kävellyt pellolla, mutta se ei kantanut yhtään, vaan upotti jalan alla reippaasti. "viisas pysyy huhtikuussa kuivalla maalla, vielä viisaampi asfaltilla" - uusi laitilalainen, keväinen sananlasku täältä peltojen keskeltä...

Puolessa välissä matkaa revontulikaaren kehveli päätti aktivoitua joten jälleen kerran tuli otettua reppu selkään ja juostua. Onneksi muuta liikennettä ei ollut koska kylätiellä tapahtui jälleen "vireenit" eli painoin tutussa takakenossa kohti kuvauksellista aluetta.

Kuun valo loi taianomaista hopean hohdetta joka puolelle. Siihen päälle kun sirotellaan hennot sykkivät revontulet sekä värikkäitä pinkkejä, violetteja ja sinisiä revontuli pilareita, niin yö alkoi olemaan täydellinen. Herkät, hitaat reposet tanssivat korkealla taivaalla kurkien ja töyhtöhyyppien huudellessa taustalla, - siis wau, mikä yö. Kevään tuoksut olivat viimein täällä ja sulanut, päivällä lämmennyt maa uhosi kosteutta.

Olin huisan tyytyväinen yön antiin. Innostuin sommittelusta ja päätin käydä toisella pellolla, se näyttäisi kuunvalossa olevan ihan kiinteä ja kuiva ja seuraavassa hetkessä tajusin ettei näin edelleenkään ollut, kevyt jääkuori oli silmänlumetta ja antoi jalan alla rutisten periksi. Upposin jälleen jalkinetta myöden. Siis jälleen, eli tämä tolkuton molskinta alkaa siis tulemaan tavaksi :p

Hauskaa oli vaikka vähän kastuinkin, ja kuvaamisen lopetin vasta ilmankosteuden tiivistyttyä linssin pinnalle, - olin innoissani unohtanut kiinnittää lämmittimen objektiiviin. (voi perhana, tästä pitää vaan ottaa opiksi)

Kotiin päästyäni reposia näkyi vielä kolmen aikaan ikkunasta, mutta sitten uni voitti ja lähdin hyvillä mielin nukkumaan. Jos tämä oli kauden päätös, se oli kaunista ja herkkää katsottavaa, kiitos, että sain kokea sen.

Pääsiäisen aikaan on ilmassa aina ripaus taikaa-uskottava se vaan on.

-TTT