Perillä
Kivaa keskiviikkoa! Kävin pari yötä sitten kevätpäivän seisauksen eläinratavaloa etsimässä, tervetuloa mukaan. Kertomuksen lopussa on vinkkejä eläinratavalon ikuistamiseen (ja pari muuta linkkiä aiheeseen liittyen)
Kerrankin illalle oli plänä eli suunnitelma, jonka sai toteutettua helpolla, ainoaksi ongelmaksi muodostui auton parkkeeraus niin, ettei varoituskolmiota tarvitsisi. Aurausvallit kuvaus alueelle johtavalle tielle ovat edelleen jäisiä ja yllättävän korkeita. Perillä pakittelin, fiilasin ja höyläsin Mörkön eli focuksen parkkiin ojan penkalle ja nostin kantamukset ulos autosta. Bueno, auto on niin sivussa kun sen saa, nyt ei ehkä kukaan kompuroi Mörköön. Hetken kuluttua suunnistin eteenpäin jäätyneissä hirven jäljissä kohti pimeyttä.
Mutkan takaa aukeni tuttu maisema, erkanin polulta ja samassa upposin yllättävän tyylikkäästi hankeen säärtä myöten. Jaahas, note to myself-paikoin ei ole hankikantoa. Keräilin hetken itseäni tasapainoon ja ylös.. Semisti kantava hanki oli raskas tarpoa ja saa lonkan mulla aina saletisti jumiin eli kulkeminen pidemmälle ei napannut, lunta alkoi olemaan yli puoli metriä.
Noh, tämä kelpaa kyllä. Laskin kantamukseni maahan, sammutin otsavalon ja katselin ympärilleni, siis wau mikä tähtipaljous verrattuna Laitilaan! Seisoin hetken paikoillani ja kuuntelin viirupöllön haukahtelua metsän rajassa. Miten kaunista täällä onkaan ja miten ihanaa tänne kallioille oli aina palata. Tuli olo, että olen viimeinkin perillä ja nyt tämä maisema tarvitsee enää taltioida ja välittää katsojille. Jotenkin tuosta ajatuksesta syntyi valtaisa luomisen flow.
Sommittelut osuivat kohdilleen ja ideoita virtasi mieleeni, sillä vaikka paikka on tuttu, on siellä paljon asioita, mitä sijoittaa etualalle. Pitkään olen miettinyt selfietä eläinratavalon kanssa, mutta aina olen jotenkin unohtanut ottaa sen. Korjasin vahingon ja sommittelin itseni lyhdyn kanssa kuvaan. Eläinratavalo näkyi taustalla aivan poskettoman kirkkaana. En tiennyt vielä, että ottaisin illalla elämäni parhaan eläinratavalo kuvan, mutta aavistus siitä oli, koska kaikki sommittelu vaan sujui ihan älyttömän hyvin sään ollessa sanalla sanoen upea.
Ihan lopuksi kuvat otettuani jäin vielä paikoilleni humaltumaan tähtimäärästä ja päästin ajatuksen kulkemaan vapaaksi. Päätin siinä seisoessani, tästä keväästä otetaan kaikki hyvä nyt irti, sairasteluista huolimatta. Asenne erilaisiin asioihin ratkaisee useasti niiden sujuvuuden tulevaisuudessa, sen olen oppinut tämän matkani varrella. Nyt pitää vaan kaivaa se asenne naftaliinista. Voimaannuin aikani tähdistä ja pöllöjen kutsu huudoista ja sitten oli aika lähteä autolle ja hyvillä mielin kotiin toivottavasti "sielpäi" olevien kuvien kanssa. No juu, todellakin sielläpäin... Hih, kerrankin sujui ihan eeppisen hyvin mm. kaikki.
Kun tulin kotiin yhtenä hymynä, sanoin aviomiehelle, että jos olisi ollut yhtään rauhallisempi reissu, olisin nukahtanut. Mies kysyi, että noh, mitä siellä sitten tapahtui? Vastasin nauraen "ei mitään. Ei sitten yhtään mitään".
Kaikki siis sujui, siirtymiset paikasta a paikkaan b ja siitä ceehen. Mahtava reissu, kun ei ollut kiire, ei tarvinnut pännätä, - saatoin vain keskittyä olennaiseen eli kuvaamiseen ja havainnointiin. Ei näillä reissuilla onneksi joka kerta "painita susien kanssa" tai nähdä villisikaa, hanskota hirven kanssa tai ihailla ilvestä. Ehei. Näitä rauhallisia reissuja löytyy, ja se on hyvää vastapainoa.
Eräs takavuosien vastapaino-retki kyllä sijoittuu äärirajoille. Oli reippaat revontulet sekä lopussa peura, jolla oli pahanlainen ego-ongelma eikä alueelta meinannut päästä pois... Mutta, se onkin jo toinen tarina...
Palataan ja mahtavaa, aurinkoista ja energistä kevättä lukijoilleni!
-TTT
ps. Täksi illaksi on niin komea sää tiedossa, että menkäähän yrittämään koppia ilmiöstä nimeltä eläinratavalo. Liitin tähän loppuun kuvausvinkkejä- ja viimeisenä linkit wikipediaan sekä nettilehti Zeniitin sivuille, jossa on tekemämme juttu takavuosilta.
Eläinratavalon kuvaustipit:
Eläinratavalon erottaa valosaasteesta ja reposista sinisen värinsä sekä kiilamaisen muodon perusteella. Valosaaste on yleensä liikkumatonta, paikallaan pysyvää, kellertävää valoa eikä sen paikka vaihdu. Mikäli tuttuun ympäristöön taivaalla hahmottuu "väärässä" paikassa oleva kiilamaista sinertävää valoa, on kyseessä todennäköisesti eläinratavalo. Parhaiten ilmiön näkee katsomalla sen "ohi" jolloin silmä hahmottaa kiilamaisen valon helpommin. Pimeällä alueella havainnoitaessa eläinratavalon väri tulee paremmin näkyville. Kannattaa katsoa oman kuvausalueen valosaaste kartat netistä (lightpollution map). Mitä sinisempi alue kartalla on, sitä vähemmän siellä on valosaastetta. (vihreäkin käy vielä havainnointiin)
Eläinratavalo on allerginen valosaasteelle, sumulle ja pilville, se vaatii näkyäkseen kohtalaista pimeyttä ja selkeää, mielellään kuutonta säätä. Sen kaveri vastavalo on vieläkin yliherkempi valosaasteelle. Havaintoalueen olisi hyvä olla talvella auki ainakin länteen (ja itään, - suuntaan jossa voi keväällä lymytä vastavalo eli gegenschein)
Kuvatessa herkkyys eli isot 1600-3200. Optiikalla on väliä, f.-lukema saisi mennä mielellään 2.4-2.8, valotusaika 20-30s. Kameran säädöt on suotavaa saada mahdollisimman kohdalleen jo maastossa, ettei kuvaa tarvitsisi käsitellä paljon jälkikäteen, koska eläinratavalo kärsii helposti kuvaa kehittäessä. Kannattaa kokeilla asettaa kuvan värilämpötilaksi jo kuvattaessa n. 2900-3300K eläinratavalon esiin tuomiseksi. Jostain syystä ilmiö näkyy kehitettynäkin paremmin, mitä kylmempi kuvan värimaailma on.
Kameran rungosta voi säätää pykälällä kontrastia ylöspäin, se voi edesauttaa ilmiön tallentumista. (Huomio kuitenkin, että kontrastin lisäys voi kostautua horisontin ylivalotuksena sekä myös kohinana eli valotusaikaa säädetään lyhyemmäksi sen mukaan, onko kontrastia lisätty. Ilmiö on aavistuksen haastava tallentumaan etenkin alkukaudella tammikuussa.) Takanäyttö säädetään kamerasta himmeälle kuten aina yöllä kuvattaessa ja etsin kannattaa peittää kuvan oton ajaksi. (Kennolle pääsevä ylimääräinen valo vaikuttaa ilmiöön sitä hävittävästi.) Ilmiötä kannattaa katsoa "ohi" kun sitä etsii silmin taivaalta. Eläinratavalo näkyy vielä ainakin kuun loppuun saakka ja tätä tekstiä kirjoittaessani paras seeing on klo 21 molemmin puolin.
Muistakaahan myös, että ohjeeni ovat viitteellisiä. Kamerat ja objektiivit ovat erilaisia, joten kannattaa hakea omalle laitteelle sopivat asetukset kaikessa rauhassa. Oma runkoni on Canon EOS 6D ja laajakulma Irix Blackstone 15mm.