Sojuz- sattumien summa

Tällä 9.9.2021 tehdyllä haviksella kävi kyllä älytön tuuri. Tavallinen hukkavalotilanteen tsekkaaminen synnytti kokonaan uuden havainnon kuvineen uudesta aiheesta sekä mieleenpainuvan kokemuksen. Vaan mitäpä tässä odottelemaan ylimääräistä, klikatkaa seuraavalle aukealle, let's mennään :)

Illalla päätin käydä katsomassa, miten linnunrata näkyy Pyhärannan Rohdaisissa. Olin päivällä kilautellut luvat käydä yöllä kuvaamassa eräällä louhoksella. Louhoksen omistaja kertoi alueella olevan "säkkipimeää" ja sitä samaa light pollution map alueesta kertoi. Pakkasin tavarat sekä aviomiehen autoon ja lähdimme innoissamme matkaan. 

Linnunrata ja tähdet erottuvat aivan jumalattoman upeasti heti perillä, paremmin kuin olimme uskaltaneet edes ajatella! Tähdet iskivät kilvan silmää eli eikun kamera parkkiin ja testiruutua tulemaan. Maltoin tuskin odottaa ruudun valmistumista ja tramppasin paikoillani kuin lähtölaukausta odottava sprintteri...Ilma ei ollut ihan selkeä, kosteutta oli ilmassa selvästi, joten kuvat piti ottaa mahdollisimman nopeasti ennen tienoon tukkeutumista. Kun ruutu valmistui, se oli huikaiseva tähtitaivaan osalta MUTTA....sommittelussa käytetty kuvakulma kalliosta ei toiminut pimeässä, ei sitten yhtään. Onneksi mukana hengannut aviomies heitti takavasemmalta idiksen, joka toimikin todella mainiosti ja sommittelun kimppuun pääsi heti.

Ja mitä sitten seuraavaksi tapahtui, olikin erikoista ja mieleenpainuvaa.

Olin asettanut kameran ottamaan kuvaa linnunradan suuntaan, kun kiinnitin sivusilmällä huomioni kirkkaaseen kohteeseen idän suunnilla, ja se kohde kasvoi silmissä. Tuosta eteenpäin aika kulki hetken kuin hidastetussa filmissä.

Muistan kääntyneeni kohti kameraa todetakseni , että valotusta on jäljellä vielä ja samantien käännyin takaisin kohti kirkastuvaa pistettä ajatuksen hakiessa tähtikarttaa päästäni ja mikään olemassa oleva valopiste ei tuohon näkyyn nyt täsmää. Ja mikä ihmeen valoilmiö liikkuu noin nopeasti? Tulipallo se ei ole. Yritin siinä kaiken muun toiminnan ohella muodostaa lausetta miehelle, en saanut ääntäkään ulos, osoitin vain taivaanrannassa kiitävää ilmiötä (perinjuurin fiksua pimeässä, eihän se vastapuoli mitään näe...) ja mumisin/ ölisin epäselvästi jotakin ja onneksi mies snaijasi yhtäläisyydet valoilmiön ja vaimon puheen kangistumisen / häviämisen kanssa...

Tosin muminaksi siinä miehenkin lauseen alku meni... "MIKÄ HMMMMMMPFFFTTT tuolla menee" Ja voin kertoa, että meneillään oleva 30s valotusaika linnunradan suuntaan OLI pitkä aika, ihan liian pitkä siihen nähden, mikäli taivaalla kulkee hirveää hönkää jokin omituinen ilmiö!!

Kun kamera sai linnunradan valotuksen valmiiksi, heitin kameran kohden alati lisää kirkastuvaa ilmiötä. Valoilmiön ympärillä hehkui ylimaallinen, sähkönsinisen ja hehkuvan helmiäisharmaan sekoitusta oleva "kupla" joka venyi pitkäksi hännäksi kohteen liikkuessa. Mitä helev...?! Raketti??!

Kohde oli ihan juupelin kirkas ja ensimmäisen, kohteen kirkkauden huomioiden täysin väärän valotuksen lähtiessä liikkeelle oli jälleen se helkkarin 30s aikaa läpsiä itteään mielikuvissa otsalle (voi pyhtä Spedet sentään) ja miettiä uudelleen asetuksia ja josko vaikka yrittäisi edes keskittyä :p

Rupesi tilanne lyömään jo paniikkia, joka näkyi käsien tärinänä ja yleisenä jäätymisenä, tuntui, etteivät ajatus-toiminta-teot kombo vaan toimineet yhteen. Lopulta sain nykäistyä itseni liikkeelle ja sain viimein sormet osumaan kameran säätökiekkoon ja tärinästä huolimatta sain säädettyä kameran asetukset seuraavan valotuksen osuessa jo "sinpäi" ja kohteen tallentuessa varmasti ainakin yhteen ruutuun, jess!

Kohde liikkui todella lujaa, siispä piti itsekin liikkua (ja samalla miettiä jälleen asetuksia. meidän sijaintimme kun oli hieman "blokissa" ilmiöön nähden, olimmehan alhaalla louhosmontussa) Hienosti valotuksen päätyttyä aviomies sytytti otsavalonsa ja näytti minulle tietä, että pääsin liikkumaan (lue: ryntäämään lähes päättömästi) pimeässä turvallisesti avarammalle alueelle. Reilut kymmenen ruutua tuli kuvattua tätä Venäjältä laukaistua rakettia orkkikselta nimeltään Soyuz-2.1v eli Sojuz.

 Oli ihan hirveä sattumuksien summa päästä näkemään ilmiö livenä. 

Mieleenpainuva kokemus, raketti oli livenä ihan tajunnanräjäyttävän näköinen-kaukana tästä maailmasta ja sen meille tarjoilemista normi-ilmiöistä. Minulla on ollut raketin kuvaaminen aina haaveena-nyt se sitten toteutui! Muistan, miten pienenä sanoin isälle, että jonakin päivänä haluaisin nähdä raketin laukaisun ja nyt se ikiaikainen haave olisi tässä, toteutuneena ja kaiken lisäksi kuvattuna. Ihan huimaa, hitto vieköön! Seuraavana päivänä oli kunnia laittaa myös louhoksen omistajalle kuva raketista.

Tuolloin ostettiin hyvää purtavaa ja tapahtumaa tuli juhlistettua hyvällä ruualla-kuten aina kun uusi ilmiö osuu kohdalle. Tuli muuten oltua ihan kestohymyä muutama vuorokausi ja Sojuzin kuva päätyi aina Tähdet & avaruus lehteen saakka. Jäi kyllä mukavat muistot tästä illasta.