Syntymäpäivä

Kun viimein pilvet poistuivat ja päästiin repokytikseen 11.-12. 2, oli meitä vastassa hurjan voimakas mutta stabiili revontulikaari. 

Se ei ottanut millään aktivoituakseen, niinpä päätin summamutikassa lähteä kävelemään pellolle ja toteuttamaan kenties pari sommitelmaa, jotka ovat itäneet tovin mielessä. Kaari oli joka tapauksessa komea näky kuunvalossa, vaikkei syttyisikään täyteen loistoon. Viskasin kävellessä hälyn kaverille, että lähtevät tyttärensä kanssa liikkeelle, koska harvoin etelässä on tyrkyllä kuviin näinkin näyttävää revontulikaarta. Laitoin sormet ristiin omani ja kaverin puolesta.

Kävelin / upposin ensimmäiseen paikkaan ja siitä kiertäen mutkan kautta toiseen paikkaan ja otin pari kuvaa, joissa kaari on nätisti kivisten saarekkeiden ja puiden kanssa samassa maisemassa. Aviomies jäi kahville autolle ja jäljesti vaimon vähän myöhemmin.

Hetken kuvattuani näin kuunvalossa minua kohti taapertavan / uppoavan miehen joka manasi varsin raikuvasti olematonta hangenkantoa... ja horjahti näköjään tismalleen samaan monttuun kuin allekirjoittanut tulomatkalla...Katselimme hetken rinnatusten seisten vahvaa, mutta rauhallista kaarta. Mitään ihmeellistä ei tapahtunut, pari kokeilevaa, hentoa pilaria nousi välillä idästä, väliin lännestä. Syyllinen tapahtumattomuuteen taisi olla bz-arvo, joka oli loikannut ilakoiden plussalle. Reposilla oli selkeästi käynnistysongelma.

Noh, tässä välissä oli hyvää aikaa tarpoa autolle kahville ja ottamaan pari hauskaa hangessa möyrintä-selfietä. Harvemmin täälläpäin pääsee tai viitsii ottaa omakuvia reposten ollessa taivaalla, mutta nyt tilanne oli erilainen, kaari eli vahvana taustalla joten mitään ei visuaalisesti hävitty vaikka selkämme käänsimmekin. Himputti miten hauskaa oli tehdä lumienkeleitä kameran edessä revontulivyön säestäessä taustalla... Nyt sai antaa lapsettaa! Kuvista näkee, että hauskaa on ollut...

Kello tuli keskiyötä ja aviomies toivotti hyvää synttäriä, harvemmin niitä vietetään maastossa! Skoolattiin kahvilla, koska tilanne suorastaan vaatii sitä. En tiedä mistä lopulta kehitin "uskon" kaaren aktivoitumiseen, mutta rämmin joka tapauksessa puolisen kilsaa maastossa olevalle ladolle, jota olin suunnitellut jo tovin kuviin. Vähän ennen latoa meneminen toppasi reiteen saakka olevaan lumeen, jalustan sain onneksi pysymään hangen päällä, nimittäin kuin pyynnöstä bz oli ladolle möyriessäni pudonnut miinukselle ja repolaiset starttasivat viimein liikkeelle. Uskomaton tuuri.

Siinä sitten kuvasin reittä myöden lumessa, kuun valossa tanssivaa revontulivyötä haaveilemassani maisemassa, tuulettomassa säässä! Voiko olla yhtään hienompaa tapaa viettää synttäreitä, mä vaan kysyn? Olen niin retkussa repolaisiin, että tämä setti tuntui aivan luontoäidin lahjalta ja kai sen niin saa kokea, eikö?

Parhaat hetket tulee koettua kyllä luonnossa. Vielä kun kaverikyttääjätkin saivat kuvat reposista toisella laidalla Laitilaa, oli aika tuulettaa!

Tuuletellaan yhdessä,

TTT