Tää on uneton yö
Elokuun 8. päivä kuluvaa vuotta jäin pitämään "meidän tiimin" puolia yksinäni, aviomiehellä Rikulla oli seuraavana päivänä kohtalokkaaksi osoittautunut kattoremontti katolta putoamisineen, joka lopulta vei Rikun muutamaksi päiväksi sairaalaan. Onneksi olin kuitenkin autuaan tietämätön tulevasta ja hyvä niin, ajoin leppoisin ja odottavaisin mielin naapurikylään yksinäni kytikseen.
Puoli kahdentoista maissa syttyi ensimmäinen, väräjävä revontuli säde vielä siniselle ja vaalealle taivaalle. Yes, revontulikausi voi alkaa! Vaihdeltiin innostuneina muiden harrastajien kanssa viestejä. Muutenkin elokuu antoi parastaan ja illan hauskimpia tapauksia olivat pupun penikat, joita oli kaikkialla. Tämä reissu oli varsinainen zoolandia.
Lepakot tekivät jakauksen parikin kertaa eikä huudahduksilta voinut välttyä, kirkua minä en osaa, kai? Ja ne yöperhoset! En vieläkään ymmärrä mikä nenässäni vetää niitä puoleensa! Klyyvari oli paikoin ylikansoitettu. Pupuja näkyi illan aikana useasti ja kävi vähän erikoinen tilanne. Olin hakemassa vettä autolta, kun näin miten rusakonpoikanen nuuhki viiden metrin päässä olevaa kamerareppua nousten takajaloilleen sitä vasten. Näytti siltä, että pupu olisi halunnut katsoa kameraa. Muutaman minuutin se nuuhki reppua ja katseli minua viikset väristen, täysin pelkäämättä korvat heiluen ja pieni ristiturpa ilmaa nuuhkien. Vasta supikoiran rääkäisy lähimetsiköstä rikkoi tämän hetken. Pupu otti ritolat ja minäkin vaihdoin paikkaa, mutten supikoiran vaan suolta pellolle nousevan sumun vuoksi. Entuudesta tiesin, että tämä maisema menetetään alle puolessa tunnissa.
Starttasin seuraavaksi kohti kotikylää, jonka tiesin sinnittelevän sumua vastaan sijaiten korkeammalla merenpinnasta. Autoa parkkeeratessa huomasin taivaalle ilmaantuneen pohjoisen horisonttiin myös valaisevat yöpilvet. Ei voi natsata näin upeasti! Yökkösiä oli parissa kohtaa taivaalla todella pienellä alueella. Eka ajatus oli silkkaa voitonriemua, nyt saisin viimein monen vuoden tauon jälkeen reposet ja yököt samaan kuvaan.
Laajakulmalla kuitenkin yökköset jäivät himmeiksi ja kauas eli jos haluaisin lähipotrettia, pitäisi vaihtaa linssiä, mutta en halunnut tehdä sitä kesken aktiivisen reposnäytelmän, näes samalla reposet starttasivat kuin nappia painamalla. Jätin yhteispotretin vypit & reposet myöhemmäksi, mikä meinasi olla kohtalokasta. Seurannut tunti oli uskomattoman leppoisaa seurattavaa. Pelipaikalla oli leppeät +17 lämmintä, ei tuullut lainkaan ja olin viljapellon laidalla seuraamassa ihan kunnollisia repolaisia, siis wau mikä alku kaudelle!
Mutta kuten usein, nytkin pilvilautat alkoivat muodostumisen meren yllä, josta merituuli lykkäsi ne sekunnissa rannikolle. Voi perseensuti sentään, samassa yöpilvien suunta alkoi pilveentyä vauhdilla... Noh, nyt olisi pakko vaihtaa linssi. Arvatenkin myös reposet hyytyivät silmänräpäyksessä. Ei voi olla totta.
Vaihdoin laajakulman canonin zoomiin ei se ota jos ei annakaan periaatteella. Zoomaus ja tarkennus yökköihin, jotka olivat nyt jo kirkkaat, sitten seurasi hetki pään raapimista, asetukset kamerasta paikalleen ja sormet ristiin, painoin laukaisijaa ja toivoin. Oli kuin pyyntöön olisi vastattu kun revontulet kirkastuivat vielä hetkellisesti yöpilvien kanssa. Yess, seurasi melkoisen villiä tuuletusta ja taisi jopa päästä pienimuotoinen hiphurraa ääneen! Se on siinä! Yhteiskuvassa oli reposet ja kaunis, valaiseva yöpilvi. Kesti enää n. viisi minuuttia niin pohjoisen taivas oli ummessa. Se ei haitannut, kuvat olivat plakkarissa joten sain ottaa suunnan kohti kotia ja unimaita.
Ajatella, kuluneesta on jo yli kuukausi, kyllä aika rientää. Kesää tulee jälleen ikävä. Ja kesäkelejä ehkä eniten...toisaalta pimenevissä illoissa on hohtonsa eli revontulet. Tänään muuten pitäisi saapua taas aukkotuuli, jää nähtäväksi reposteleeko illalla. Kivaa kytisiltaa kaikille ketkä tien päälle meinasivat lähteä! Jään kyttäämään myös iltaa, olisi muutama idea kuviin, nimittäin revontulikaari ja kukkaketo (vielä kun niitä on) olisi aika kova!
ps. Riku kuntoutuu kovaa höökiä ja on nyky statukseltaan "silmällä pidettävä".
Palataan taas!
-TTT