Tähdenlento
Hukkasin itseni onnistuneesti 28.2.tähtien matkaan pariksi kiehtovaksi tunniksi ja se todellakin kannatti :)
... ja mikä on todennäköisyys saada tulipallo (eli tähdenlento) ja eläinratavalo samaan kuvaan...no pieni. Äärest pieni, häviävän pieni suorastaan. Vaan se toteutui viimein!! *hirveää tuuletusta, hypähtelyä ja hihkumista*
Mutta takaisin iltaan.
Illan sää oli ihan uskomattoman selkeä, eikä kosteudesta ollut alkuillalla tietoakaan, reipas tuuli oli kuivattanut ilmaa. Ainut mikä harasi vastaan koko reissussa oli se perhanan reipas ilmaa kuivattanut tuuli. Goren kokomaski meni jo autossa kasvoille.
Hanki oli huvennut niin paljon, että pääsin pellon laitoja pitkin uppoamatta (jee, hankikanto!!) perille kuviin suunnittelemalleni ladolle. Vettä ja jäätä oli pelloilla ihan hirveästi joka puolella, ja kuvia jos katsoo niin ne näyttävät paikoin kuin ne olisi kuvattu järven jäältä.
Pääsin ladon sisälle tuulta karkuun ja jäin oviaukolle odottamaan illan tummumista. Tarkkailin tähtiä, ihailin linnunrataa ja kuuntelin hiljaisuutta. Hämäränkaari viipyili horisontissa, ja kaaren joukosta alkoi pikkuhiljaa erottumaan tuttu kiilamainen valo. Kun eläinratavalo kirkastui, astuin ladon suojista pois kuvaamaan todella pimeälle alueelle. Hetkonen. Siis mitä on tapahtunut? Kaupunkien valosaasteet olivat tutuilla paikoillaan, mutta muut valolähteet eivät. Mitämitä?
Mä en tiedä, aiheuttiko edellinen avautuminen hukkavalosta blogissa jotakin, mutta Laustilta oli hävinneet kaikki "ylimääräiset" valot ja eläinratavalo pääsi jopa oikeuksiinsa!! Voi onnen päivää eikun iltaa!
Ähräsin järkkärin jalustalle ja käänsin kameran kohti latoa, orionia ja eläinratavaloa. Olin juuri ottamassa sitä kuuluisaa testiruutua (!!) kun taivaalla välähti ja samassa alas putosi oikein mallikelpoinen tulipallo joka jätti ohuen savuvanan. Henkäisin jotta ei pahus, näinkö tämä jäisi talteen? Se jäi!!
Kuvassa oli 15 s valotus, josta oli kulunut hiukan alle puolet, kun tulipallo syttyi taivaankannella- eli koko lento mahtui kuvaan. Se paloi hetken värikkäänä.
Mä en muuten tiedä mikä ihmeen koivu/puu/pensaikko/pöheikkö magneetti näissä mun tulipallo kuvissa nykyään on, koska valehtelematta viimeiset kolme kohdalle osunutta tulipalloa on ikuistettu niin, että sen lento ohjautuu aina siihen alueen korkeimman puun oksiston joukkoon ja näyttäen tosi esteettiseltä... :p
Kun olin räpeltänyt ylös tulipallon kellonajan ja lentosuunnan eli dokumentoinut hetken niin maan -keleesti kaikkea tilanteeseen liittyvää oli aika hiljentyä ja lähettää maailmankaikkeudelle toive. Niinpä kuiskasin hiljaa lounaistuulen matkaan erän pienen toiveen... joka koskettaa meitä kaikkia. Sitten pyyhin kyyneleen silmäkulmastani ja jatkoin sommittelua. Ei tänne itkemään tultu, ja siksi toiseksi kasvot ei saa kastua, koska täällä tosiaan tuulee varsin siperiamaisesti.
Ryhdistäydyin ja seuraava tunti meni kuvatessa ihan liekeissä, ratavalo ja tähdet näkyivät huikaisevan hyvin. Välillä palasin ladolle tuulta karkuun.
En muista, koska olisin ollut näin fiiliksissä autolle palatessa. Pitkästä aikaa olo oli tasapainoinen ja rauhaisa. Tähdet tekivät taas tehtävänsä ja samoin sen teki mr. Eläinratavalo, tuo kevätiltojen komistus ja silmänilo. Hetken irtiotto arjesta kannatti. Olin todella tyytyväinen ihan alkuillan maisemakuviinkin, mutta tulipallo-yllätys oli mukava ja harvinainen bonus!
Menkäähän moikkaamaan mr.eläinratavaloa kun kuuton aika taas alkaa eli tuossa 20 pvän jälkeen. Tällä hetkellä jännitän niin maan pahuksesti illan kuvioita-aurinkotuuli puhkuu, mittarit huutavat hoosiannaa, taivas on melkein pilvetön ja pimeään on vielä aikaa ihan liikaa, -alan siis järsimään pöydänkulmaa....On ihan hirveät lukemat virmaliseedissa tällähetkellä, käykääs katsomassa.. Toivottavasti saisin tästä illasta teitille kuvat ja jonkinnäköisen hilpeän kertomuksen blogiin.
Pitäkäähän peukkuja! Minäkin pidän! Varpaatkin ovat jo pystyssä!
TTT