Taivastaidetta

Taivastaidetta

Äitienpäivä on mukavaa aikaa, yleensä on aina jotain kuvattavaa, ja ei tarvinnut pettyä tänäkään vuonna, taltioitavaa löytyi jälleen!

Edellisenä päivänä oli jo nättejä cirruksia kuun kanssa, mutta tuuli oli niin juuttaan kova, jotta jätin suosiolla ulkoilut väliin. Kyttäsin sitten sunnuntaina pitkin päivää vaihtuvia pilvi olosuhteita ja illan suunnitelma olisi se, että odottelin yläpilvien kuninkaita eli cirruksia saapuvaksi kuun seuraan.

Anoppilasta palatessa alkoi olemaan pikkuhiljaa taivaalla sen näköistä, että saattaisin saada otettua haaveilemani kuvan. Söin, huilasin hetken ja kun menin ulos kahville niin eikös ne cirruksen ketaleet ilmaantuneet taivaalle kuun kainaloon just sillon ja lintuputki oli vielä ruuvaamatta paikoilleen. Voi ährä sentään! En olisi mitenkään ehtinyt vaihtaa optiikkaa, joten otin illan ekat kuvat kännykällä.

Ruuvasin seuraavaksi päättäväisesti lintuputken Canoniin kiinni, otin uuden kupin kahvia ja suunnistin takaisin ulos. Sopivien pilvien odottamisen aika oli verrattavissa maalin kuivumisen seuraamiseen. Toisaalta, olisi olosuhteet voineet olla huonommatkin, nyt aurinko paistoi, oli melko lämmin, istuin mukavasti tuolissa ja mukillinen kahvia oli käden ulottuvilla ja taivaalla kuitenkin tapahtui jotakin. Mikäs siinä sitten ollessa.

Selailin pilvi karttoja ja välillä somea katsellen taivaalle. Lupaavia virga lauttoja lipui siellä sun täällä, mutta ne jäivät liian kauas kuusta tai lipuivat kokonaan sen päälle vieden näkyvyyden. Voihan ährä jälleen.

Sitten seurasi täysin pilvetön jakso. "Ei tästä nyt tuu mittää" - ajattelin ja aloin ruoputtamaan odotellessani kukkapenkkiä-se osoittautui muuten erääksi tehokkaimmista tavoista saada tapahtumaa taivaalle ja eipä aikaakaan kun sai ottaa sprintin kameralle ja napata pari kuvaa näteistä cirruksista kuun seurassa.

Jatkoin ruoputtamista, sitten vilkaisin taivaalle ja tuli kiire hakea kamera eteisen pöydältä. Äkkiä kameran haku, tähtäys, tarkennus, sommittelu ja kuva. Pilvet liikkuivat lujaa ja piti olla nopea. "liikkukaas vähän vielä vasemmalle", mutisin itsekseni. Lopulta juuri ennen auringon katoamista horisontin taakse pilvet asettautuivat haluamaani paikkaan kuuhun nähden. Jes!

Vähän jännitti, olisiko kuva tarkka. Kuun sijainnin vuoksi (se oli tuolloin todella korkealla) päätin näes päivällä "skipata kuntosalin" ja kuvata käsivaralta 400 millisellä. Canonin optiikka painaa jonkin verran ja asetin objektiivin tarkennukseksi jopa automaatille helpottaakseni kuvaamista. Kannatti, sillä juuri ne kuvat onnistuivat kuin piti!

Mutta ai varjele miten tuo canonin lintuputki painaa meikäläisen käsissä, ne kun eivät ole "ihan kunnossa". Noh, kuntosali korvautui aika hyvin illan kuu kuvauksissa :D

ps. uusimmat kuu kuvat löytyvät "kuu" osiosta, ovat viimeisinä. 

-TTT