Talven taikaa

Aloitin tällä viikolla perjantai-illan vieton naapurikylästä Laustilta lapioimalla autolle parkkipaikan. Urakkaa alkaessa oli vielä pilvistä, mutta alkuperäinen sääennuste oli varovaisen positiivinen alkuyön suhteen.

Lapioidessani huomasin pilvien välissä ensin yhden tähden ja lopulta urakan ollessa loppusuoralla väinämöisen viikate oli etelätaivaalla näkyvissä! Ei ollut riemulla mitään rajaa, kun pilvet antoivat periksi pikku hiljaa. Alkuperäinen suunnitelma tosin sai väistyä, Pyhärannan puoli näytti edelleen pilviselle, niinpä jäisin Laitilaan, parkkipaikkakin oli jo valmiina.

Mitäs kaikkea täällä olikaan linnunradan suunnalla? Katselin ympärilleni ja mietin. Hmm, entä jos...sytytin otsavalon ja kahlasin lumiselle pellolle. Toimiiko tuo kauempana oleva pönkkä ja sen edustan huurteiset korret linnunradan kanssa kuvassa, entäpä kylän kuuraiset puut , sitä komeutta halkova tie ja komeat, vanhat ulkorakennukset? Pitänee kokeilla!

Ideoita pureskellen ajoin kotiin vaihtamaan vaatteita ja hakemaan tavaroita. Olin totta puhuen odottanut toinen jalka lähtökuopassa tähtitaivasta ja tässä se nyt viimeinkin oli, turha varmaan kertoa fiilistä, joka vallitsi päästessä pitkästä aikaa maastoon "pitkän kaavan mukaan", ei siis mitään lyhyttä pyörähdystä.

Ajoin suunnitelmia piukassa takaisin Laustille ja seuraavat kolme tuntia kahlasin ympäriinsä peltoaukeaa onnesta ymmyrkäisenä mahtavissa maisemissa. Puut kumarsivat lumivaippojensa alla nöyrästi kulkijalle hangen naristessa omia säveliään. Mäen päällä vanhat käppyräiset, villit omenapuut kurkottelivat lumen peittämiä, oksaisia sormiaan kohti musteensinistä yötaivasta ja linnunradan utua. Ympärilläni lepäsi uskomaton hiljaisuus,- vain kaukainen koiran haukku tai ketun huuto rikkoi väliin talvista maisemaa. Kylätien näkymät ansaitsivat myös tulla ikuistetuiksi, niinpä tein kävellen kierroksen myös Laustin "kylässä".

Pilviä oli illan mittaan taivaalla vaihtelevasti, mutta linnunradan puoli pysyi jollain ihmeen talven taialla auki kolme tuntia. Olisi kyllä viihtynyt kauemminkin, koska asuvalinta osui kerrankin kohdalleen eikä missään vaiheessa tullut kylmä, toki illan mittaan tuli kuljettua sellaiset neljä kilometriä. Vaan lopulta kaikki kiva päättyy ja nyt seikkailu loppui keskiyöllä tuttuihin pilvilauttoihin, jotka löysivät tiensä Laitilaan.

Autolle päästyäni nauroin kippurassa jalustaa, se kävi lähinnä jääpuikoista jossa on kolme jalkaa joissa jokaisessa oli luminen panta. Ei ollut toivoakaan säätää jalkoja kuljetus mittaan, koska koko helahoito oli jäätynyt yhdeksi kappaleeksi. Oli vain muutamasta sentistä kiinni, että jalusta ylipäänsä mahtui farmarin takapenkin jalkatilaan...takapaksin kun saanee auki joskus toukokuussa. Noh, "eiköhän tuo jalusta sula sitten kesään mennessä"- hihitin aavistuksen väsyneenä ja käynnistin auton.

Seisoin auton lämmetessä vielä hetken paikoillani ulkona tyynessä talviyössä, suljin silmät ja nautin. Mieli oli jälleen keveä, tulossa olisi mukava hyvänmielen kertomus blogiin ja kameran muistikortilla oli pitkästä aikaa mukavasti materiaalia. Oli upeaa päästä lähtemään hieman "tien päälle", vaikka vain naapurikylään!

-TTT