Tätsy järkyttyy
Koittipa tämäkin aika viimein, ja nyt tätiä viedään kuvankäsittelyn tiellä eteenpäin ja kovin! Topazin DeNoise-ohjelma muutti meille tänä aamuna (kiitokset vaan aviomiehelle, sä sitten tiedät miten naista hemmotellaan!) ja jessuspentelepersikkapuussa, että on eroa kuvalla ennen Topazia ja jälkeen.
Harmillisesti en saa kuvia tyttylöityä tänne vierekkäin eli blogi ei salli tarinan yhteyteen kuin yhden kuvan sijoituksen eli teillä on vain minun sanani asasta liittyen kohinattomuuteen ja se ero on suuri ellei jopa valtaisa ja hitto, taas unohdin innoissani hengittää. Lightroomin ja Topazin rakkauden hedelmä näkyy tässä teille lukijoille. Siis tsiigatakaa ny, miten kohinatonta!
Yökuvaaminen on ainaista käsien vääntelyä mitä tulee kuvien kohinaan ja kohina , ne se vaan jotenkin kuuluu yökuviin, aina tietyissä määrin. Olin hieman skeptinen ohjelmaa kohtaan, että ajattelin esimerkiksi tähtitaivaan kohinattomuuden näkyvän armotta maiseman etualan pehmenemisenä. (sitä etualan blurrautumista oli kyllä hieman oli näkyvissä kehitetyssä kuvassa, mutta otetaampa huomioon se, että olen käsitellyt yhden pikapäissä otetun linnunratakuvan jossa nyt sattui vahingossa olemaan melko optimit säädöt jo valmiiksi ja olen nyt jo hihkumassa Topazista pisin pitkin....minä, joka harvemmin innostun näin paljon mistään tekniikkaan liittyvästä... ) Niin mitä tästä tulee, kysympähän vaan? Ohjelman hankkimiseen myötävaikuttivat kollegojen lukuisat suitsutukset -ne alkoivat murtaa kuvankäsittelemättömyys-panssariani.
Mulla on ollut (persaukisen ajattelutapa tämä, kuulemma...) aina sellainen ajatus kuvaamisessa, että pyrin mahdollisimman hyvään lopputulokseen jo paikan päällä, ettei kuvalle tarvitsisi tehdä tietsikalla mitään kehitystä kummempaa. Eli haluan tuodan maiseman katsojalle sellaisena, kuin se kuvan ottohetkellä oli. Yritän saada väriasetukset, kontrastin, aukot ja muut kohdalleen heti kentällä. En ole koskaan tykännyt ajattelutavasta, että "lightroomissa saat säädettyä kaiken kohdilleen jälkikäteen, kuvaa miten kuvaat". Ei, se ei mene noin, moinen kaava ajatella tappaa kehittymisen kuvaajana....Tai jos se tuolla ajattelutavalla menee, niin kuvan laatu kusee, jossakin vaiheessa, ei ne rawitkaan loputtomia hinkkauksia kestä tai sitten niistä vaan tulee muuten "hengettömiä". Tosin seuraavaksi päästään mun lemppari nillityksen aiheeseen joka koskee varusteita.
Ikinä ei oo kaikki hyvin! :D Ja tää on sitten vitsi! (vai onko...hmh, sen saatte päättää te.) Koska olen yökuvaaja, niin kirjoitan yökuvaajan vinkkelistä. Yökuvauksessa tuntuu, että etenkin halvemmalla lasilla (no joo, ja vaikka rungollakin, paitsi että oma 6D runko on tosi_kova!) kuvatessa kohina lisääntyy kuviin helpommin ja tämän hetken optiikalla kuvan pehmeneminen vasempaan alakulmaan / kottaraisten kokoontumisajot kuvan kulmissa sekä tummuminen tuo ihan omat haasteensa koko himputin kuvankäsittelyyn. Korjaa siinä sitten tekniikasta johtuvia virheitä , miten turhauttavaa se onkaan. Onneksi on olemassa LR classic sekä Topaz, -yökuvaajatätönen kiittää. Vaan kun näillä varusteilla mennään, mitä tällä hetkellä on, koska raha ei kasva valokuvaajan puissa. Ja nyt on syytä olla hitokseen tyytyväinen!
Kaikkien edellä mainittujen seikkojen vuoksi pyrin säätämään kameran kaikki säädöt kohdalleen jo kentällä,-nääs kun kaikki vaikuttaa siihen kuuluisaan kohinattomaan lopputulokseen ja niiden harmaiden hiusten ilmaantumiseen. Mistä ne valkoiset muuten tulevat? Kuolleista pikseleistäkö, joita LR ei aina poista...?
Nyt lenkille, toipumaan tästä topaz-shokista (herranjestas eihän tälläistä ole!!) ja ehtoolla sitten lisäilen jonkin mukavan kesäisen reissukertomuksen blogiin, tulossa on joko myrskyaiheinen tarina tai sitten valaisevat yöpilvet-kertomus. Katsotaan, kumman tarinan kuvassa on enemmän kohinanpoistoa :D
ziisus vielä kerran tätä topazia ja palataan!