Työvoitto

Sanoin miehelle eilen illansuussa, että ei näissä illan reposissa varmaankaan mene kuin hetki. Hetken käsite oli tällä kertaa kolme tuntia... Eli suomeksi, se siitä rauhallisesta leffaillasta :D

Yllättävää kyllä löysimme itsemme suunnitellun leffan sijaan istumasta kahvikupit käsissämme viileässä autossa, hyvin tuulisen ja kylmän pellon laidalla samalla miettien ääneen, miksi ihmeessä me tehdään tätä? 

Ulkoistin itseni ottamaan kuvaa parinkymmenen autossa vietetyn minuutin  jälkeen, koska autoon asti näkyi jotakin outoa kaaren yläpuolella. Kameran näytöllä näkyi jotakin "ylimääräistä", ikään kuin vihertävää nauhamaista huttua normaalin repokaaren yläpuolella. Pilvikuitua se ei tainnut siittenkään olla, vaan näyttäisi hengaavan repokaaren välittömässä läheisyydessä myötäillen sitä. Nauhamainen yläosa näkyi pikavilkaisulla myös muutamassa muussa all sky-kameroissa joten tiedä sitten....Havainnoitaessa sitä oli vielä melkoisen valoisa taustataivas ja höttö-alapilviä oli myös liikkeellä. 

Lännen puoli taivaasta sen sijaan hohkasi kuvissa melko punaisena, silmälle se näkyi punertavan harmaana ja pahus vie, taivaalla näyttäisi olevan S... *kling* sanoi tähän kohtaan erään ryhmäni messenger. Otin viestin auki vain todetakseni ääneen, että sillä puolella taivasta on näköjään muidenkin mielestä lymyämässä mahdollinen SAR-kaari.  Näin horisontin punaisuudelle löytyi selitys ja nyt sitten niitä vertailukuvia ottamaan. Pitäisi keksiä tuulensuoja jostain, mutta minne ihmeeseen menen?

Tuuli melkein suoraan pohjoisesta, joten siirsin tavarat auton taakse tielle, jääden auton ja pellon pönkän tuomaan pieneen tuulensuojaan kyykkimään matalana  ja toivomaan, ettei liikennettä olisi hirveästi....

Kuvia jälkikäteen katsoessa huomaa, että olen maastoutunut lähes minkä tahansa "suojan" taakse, etualalle on kelvannut tuulen toppariksi myös kasa onneksi kiinteää kalkkia... ei sitä pimeässä kaikkea pane niin merkille... :)

Ekan ja meille samalla vimpan, aktiivisemman jakson loppupuolella SARrin viereen ilmaantui korkea, pinkki-lila pilari. Ja niiden lisäksi kuvissa näkyy aivan eläinratavalon kärkeä! Voi mahtavuutta! Loppujenlopuksi ilta oli siis liikkeelle lähtemisen väärtti! Reposet olivat maltillisen hitaita tämän iltaisessa muuveissaan. 

Nyt aamulla ja päivällä tätä tekstiä kirjoittaessa kolmoishermo tinnittää, repii ja raastaa sähköisesti tuikkien ihan koko rahan edestä eli suomeksi ulkoilukrapulaa pukkaa. Sille ei voi mitään, nyt olen kipeänä hetken. Tämä kaikki on normaalia arkea, ei kannata olla huolissaan, aina ei onnistu selviytymään kivuitta reissusta. Toisaalta eilinen tuuli oli liikaa kuulemma terveillekin.

Pilvet ja varsin reipas tuuli, - joka onneksi hieman rauhoittui kuvatessa, tekivät aivan kertakaikkiaan kaikkensa pilatakseen ensimmäisen näytelmän, mutta silti onnistuttiin ja kennolle tallentui uutta materiaalia! Reposten hiivuttua taivas olikin enempi vähempi rättejen peittämä ja saimme lähteä hyvällä omallatunnolla kotiin.  Olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen eilisiin kuviin.

Ennenkaikkea ylitin itseni, uskalsin lähteä myräkkään ja jäin vielä henkiin siitä kertomaan ;)  Tuntuu näin jälkikäteen aika kovanluokan työvoitolta.

-TTT