Vaaleanpunaiset mammatukset

 18.5.2021 myöhään iltapäivällä näkyivät ensimmäiset mammatukset, jotka kävin ikuistamassa. Se näytelmä hajosi lopulta käsiin ja ajoin kotiin syömään ja jatkamaan kesken jääneitä kotitöitä. Kameratarvikkeet jätin "fingers cross" asenteella - autoon... 

Noh, sää jatkui harmaana ja pilvikatto oli matalalla. Huikkasin hieman myöhemmin miehelle, että menen hakemaan kameratarvikkeet pois autosta ja tsekkaan taivaan. Päästyäni kotoa ulos leuka loksahti polviin. Ei jumankekka! Taivas oli pieneltä alueella auki ja aukossa näkyi vaaleanpunaisia mammatuksia, kuin suoraan mun haaveista! (siis huomatkaa, sain slaagin jo tuosta määrästä!) Nakkasin järkkärin kainaloon ja pingoin kylätietä kohden avarampaa näkyvyyttä. Kesken kaiken muistin olevani vielä polven suhteen toipilas, joten palasin autolle, viritin hevosten pintelin pilveen tueksi ja lähdin matkaan uudestaan. Onneksi, sillä reissu tulisi tietämättäni hieman venymään...Kuvasin hetken kylätiellä idän suuntaan, takanani lännessä ei ollut tuolloin harsopilveä kummallisempaa. Länsi oli osin myös alapilven rienaama. Idän mammatusten seassa näkyi punainen sateenkaaren pätkä, se piti taltioida.

Mammatukset kuitenkin levisivät etualalla pikkuhiljaa täyttäen enemmän ja enemmän pinta-alaa taivaasta. Kuva-ala alkoi käymään ahtaaksi. Siinä kohden tulin kääntyneeksi ympäri ja se, mitä seuraavaksi näin ylitti villeimmätkin iltapäiväunelmat. Voi taivahan pompulat sentään, missä välissä nämä muodostuivat? Selkäni takana oli uusia mammatuksia, jotka olivat, voi ihmettä, - keltaisia?! Samassa alapilvet väistyivät ja niiden takaa näkyivät laaja-alaiset mammatukset jotka olivat joka puolella. Mammatuspilvi lautat ikäänkun yhdistyivät leviten koko taivaan näytelmäksi. Noh. Sektori oli auki täysin väärään suuntaan, kylätie ja kuvakulmat kävivät sekunnissa ahtaaksi, joten säntäsin kohti kotia ja autoa. Vauhdissa soitin miehelle joka on myös toipilaana, että nyt kannattaa yrittää tulla ulos, koska tätä sä ET_ halua_ missata. Kaivoin auton avaimet juostessani käteen taivaan syttyessä tuleen lännen puolella, pysähdyin hetkeksi ja annoin kameran laulaa. Treffasimme pihalla, hyppäsimme autoon ja poistuimme raketin lailla kohti peltoaukeaa. Kun pääsimme ulos autosta kävi selväksi, että nyt käydään kovan luokan iltarusko ja mammatus- näytös.

Oli aivan sama minnepäin katsoi, taivas toistui infernaalisissa väreissä joiden kontrastit olivat jäätäviä ja koko maisema kylpi epätodellisessa, punaisessa valossa. Tiet ja pellot, peltojen päällä olevat harsokankaat sekä talot saivat vaaleanpunaiserät sävyt. Koko maailma oli kuin Ilmestyskirjasta ja paikoin taivas näytti palavan. Välillä taustataivas oli turkoosi, sitten keltainen, pinkki ja kirkuvan oranssi. Majesteetillisen punaiset ja oranssinkeltaiset mammatukset roikkuivat pilvistä kruunaten tämän iltaruskon.

Olen nähnyt päiväunet ja iltapäiväunet ja haaveita ja vaikka mitä muitakin kangastuksia tällaisista vastaavista ja nyt ne olivat tässä ihan fyysisesti, mahtavaa! Fiilis oli sanoinkuvaamattoman riehakas! Olo oli jopa jotenkin pettynyt kun näytelmä hiipui. Illalla vielä hämärään päin mentäessä taivaanranta hohkasi punaista sävyä maisemaan.

Eeppistä. Aivan eeppistä.