Väri-ilotulitus

31.10.2021

Ajattelin lähteä liikkeelle ajoissa ja menojalkaa kutkutti mukavasti jo iltapäivällä. Repoarvot näyttivät niin metkoille, että iltasella voisi olla menossa pitelemistä...Kuten olikin ja tänä yönä tapaisin myös SAR-kaaren...

4.11.2018 

Päästyäni kytispaikkaan olikin minua vastassa jo varsin reipas revontulikaaren retale. Odottelin jonkin aikaa, mutta settiä ei vaan oikein lähtenyt. Kaari kyllä eli koko ajan, mutta mitään muuta ei tapahtunut. Sitten tapahtui lyhyt reipastuminen ja flop, takaisin rauhalliseksi kaareksi. Toivottavasti ei nyt ollut tässä, ajattelin. Samassa kaari lähti vetäytymään ja vauhdilla. Hmm.

Nyt taitaa olla paras odottaa, nimittäin kohta voi näytelmää lähteä. Hetkeen ei tapahtunut mitään. Revontulikaari eli edelleen alhaalla metsänrajassa ja liikkui lähes laiskasti.

Sitten alkoi hahmottumaan vyö kaaren yläpuolelle. Sen perään ilmaantui toinen vyö. Lopulta vöitä oli kolme ja siinä kolmannen ilmaantuessa kaari pullistui ja alkoi elämään yläosastaan, joka venyi kuin pullataikina-ei sitä osaa paremmin kuvailla. Ja sitten näytös aktivoitui. Ensin muutama, lähes varovainen ja tunnusteleva pystypilari, sitten hetken hiljaisuus (tässä väliin kamerasta horisontin suoristus, hupsista :D) ja lopulta kaikki taivaalla oleva vaan yksinkertaisesti räjähti.

Tuli deja-vu 7.10. koetuista repolaisista, ihan samanlainen meininki, aina tupla ja triplakaaria myöden. Käänsin kameran kohti kaaren reunaa ja sen irtonaiselta näyttänyttä yläosaa. Haravoin, löytyisiko dyynimäistä kuviota.

Ei näkynyt, mutta eventti oli kyllä hitosti samankaltainen kuin vajaa kk sitten taltioitu näytös. Ja yht'äkkiä kaiken sen vihreän hutun alta alkoi nousemaan punainen sar-kaari. 

Herranjestas huomasin ajattelevani ja siinä kohtaa miltein jäädyin. En ole ikinä nähnyt SAR-kaaren syntymisen alkuvaihetta, puhumattakaan kuvaamisesta! 

SAR näytti syntyvän kellertävän-vihreästä läiskästä, lieko valosaasteen kirjoma revontulipompula tai pötkylä. Sinne se kaiken sekaan hahmottui, oli jo kehveli ehtinyt kipuamaan jonkin matkaa kun sain kameran asetukset kuntoon. 

Oman loppuiltani kuvaaminen sanoin on jo vaikeaa. Muistan ajatelleeni, että voisi kuvitella olevansa jossain Harry Potter-tyylisessä huispauksen mm-ottelussa .. (en tiedä olisiko se tämänkaltainen tapahtuma, mutta voisi olla?) Erittäin harvinainen ja laaja etelän revontulinäytelmä, kertakaikkiaan komeaa katseltavaa! Taivasta hallitsi itseoikeutetusti sar-kaari muiden reposten telmiessä taustalla. SAR ei välittänyt muista tulista tai niiden liikkeistä tuon taivaallista. Se vaan oli. Kuin kuningas, joka tarkkailee alamaisiaan.

Siellä, täällä ja tuollakin syttyi ja sammui vihreitä läiskiä ja pötkylöitä. Riehaantunut revontulikaari viskoo revontulipilareita taivaalle, yksi, kaksi ja kolme pilaria syttyy ja sammuu taivaankannella, revontulivyön yläosissa. Välillä pinkkinä käynyt revontulivyö kiemurtelee horisontin yllä, aivan joka puolella tapahtuu jotakin! Aivan mahtava meininki.

Lopulta kosteus tiivistyi linssille pisaroiksi ja vaikka lämmitin paikoillaan, niin kameran linssi meni huuruun. Siihen oli hyvä lopettaa, koska tiesin, että näkyvyys tulee lähtemään. Ja niin kävi tälläkin kertaa. Sunnistin kotiin väsyneenä mutta hitokseen onnellisena kaikesta koetusta ja nähdystä.  

Luo kotisivut ilmaiseksi!