Tähtisadetta ja repolaisia

27.11.2022

Lähtötilanne 17.11.2022 ei ollut iltaa ajatellen kovin hääppöinen ja pilvistä oli luvattu koko illaksi, mutta ajattelin käydä piruuttani Pyhärannassa juomassa iltakahvit ja samalla hieman kävelemässä jumittavaa si-niveltä auki. Lupasin fysioterapeutille olla nostamatta kameralaukkua ja ottaa muuten illan melko iisisti.

Ajomatkalla Raumantiellä Mikko Repolainen säikäytti ja testasi auton jarrut ja kuskin refleksit. Ei muuten jäänyt kauas osuma, se tuli niin vikkelästi tielle. Loppumatka sujui onneksi ilman sen kummempia draaman aiheita. Saatuani auton parkkiin louhokselle oli hämmästys jälleen kerran taattu- taivas kävi rakoilemaan heti. Sain alkaa kuvaamaan samantien, linnunrata tuli näkyville nopeasti. Häärin hetken sinne ja tänne. Ilo ei kuitenkaan ollut järin pitkäikäistä sorttia, vaan pilvet tekivät paluun taivaalle. Pilvipeite oli kuitenkin sitä lajia, että aukkopaikkoja oli siellä täällä joten lupaus kirkkaasta taivaasta säilyi.

Ei auttanut kuin odottaa, niinpä otin kahvia, nojasin autoon ja katselin ympärilleni, ilmeisesti sumu ja ohuen ohuet yläpilvet tekivät jännää efektiä, ja paikoin näytti kuin tähtiä olisi sataneet alas taivaalta. Linnunradan suunnassa oli väliin älyttömän nättiä "tähtisadetta", kun kirkkaimmat tähdet sekä planeetat saivat kehät ympärilleen. Nyt kannatti totisesti lähteä tuulettumaan! Maagisesti siinä louhoksella ollessani tuulikin loppui, mikä aiheuttaa kasvohermo potilaalla aina "hiphuraa" huutoja!

Siinä kahvia nauttiessa taivas kirkastui lisää ja ajattelin käydä naapurin louhoksella katsomassa onko siellä kaikki ok. Vähän hyytävää oli olla yksin reissussa, kun oltiin juuri saatu kuulla naftavarkaiden keikanneen taas kolme paikkaa. Pelkäsin, että tämän illan seikkailusta tulee naftavarkaiden uusinta. Pari vuotta sitten oli aika kuumottavat paikat, kun varkaat iskivät työkoneiden tankkeihin samalla louhoksella ja kaiken lisäksi samaan aikaan kun olin itse alueella.

( tässä kohtaa kiitän maanomistajia, että saan hyödyntää alueiden louhoksia tähtikuvauksissa ja kantaa siten oman korteni kekoon, jotta ilkivalta ja varastelu alueilla tulevaisuudessa vähän edes vähenisi! Tässä on muuten yksi iso syy, miksi yksityisalueille kannattaa hankkia nykyään luvat- alueilla riittää myös "ei niin rehellisiä" kulkijoita)

Muistin nostelu lupaukseni fysioterapeutille enkä ottanut kamerareppua mukaan naapurilouhokseen. Vaihtoakku oli luonnollisesti repussa autossa, joten sain ekstrasti lisää liikuntaa hölkätessäni hakemaan sitä uuvahtaneen akun tilalle. Saatuani uuden akun kameraan jatkoin tähtien kuvaamista. Oli yllättävän hiljainen perjantai-ilta, joten pikkuhiljaa rentouduin. Kävelin ympäriinsä louhoksen pohjalla katselemassa paria sommitelmaa. Kännykkä piippasi, isäntä kysyi onko reposia näkynyt, arvot on kuulemma aika kohtuulliset. No ei, pohjoisen suunta oli edelleen nasevassa pilvessä.

Kului arviolta viisi minuuttia niin taivaanranta alkoi hohkaamaan pohjoisen puolella valoa,-mitä helkkaria, kamera paljasti revontuliovaalin! Pilvet olivat sittenkin hajonneet rannikon tuulissa! Kävin sommittelemaan tosissaan. Repokaari ei kuitenkaan siinä tunnin aikana innostunut enempää ja ajattelin ajaa lähemmäs kotia ja pysähtyä Seppälän kylässä tarkistamaan tilanne. Matkaan siis.

Ajaessa alkoi taustapeilissä vihertämään voimakkaasti ja revontulikaari lähti nousemaan urakalla. Löin Seppälässä liinat kiinni peltoja halkovalle kylätielle, otin pari ruutua tieltä ja totesin, että täällä on liikaa liikennettä, joten pinkaisin suosiolla sivummalle. Samassa näytelmä aktivoitui, mutta pahus, sähkölinja kulki liian näkyvillä kuvassa enkä tykännyt sommittelusta. Olin ajanut pimeässä yhden liittymän ohitse ja sijainti kuvauksellisesti täysin väärässä kohdassa. Tässä päästäänkin tärkeää seikkaan, muistakaa tutustua illan kuvauspaikkaan ennen ja mielellään päivänvalolla, ettei mene ihan hirmuiseksi ryntäilyksi, kuten nyt pääsi käymään.

Niinpä yritin pelastaa kaiken pelastettavissa olevan ja tein sen mitä tilanteessa voi yrittää tehdä eli ryntäsin takaisin tielle, sen yli ja hyppäsin ojan yli lailla peurain toiselle pellolle. Kesken loikan muistin lupaukseni fysioterapeutille. Hups. Ei sattunut...Sitten säntäilin aikani edestakaisin pitkin pellon laitaa paniikissa etsien nättiä sommittelua reposten aktivoituituessa lisää. En tykännyt kuvauspaikan maisemasta vieläkään ja myös vanha viholliseni tuuli virisi kuin tyhjästä. Tiesin, ettei parane jäädä leikkimään olosuhteiden kanssa, mikäli mielin selvitä seuraavaan päivään ilman kipukohtausta. Kuin tilauksesta revontulikaari hyydähti hetkeksi, joten käytin ajan hyödyksi ja juoksin autolle ja ajoin sen ylemmäs mäen päälle, pois pistävästä marraskuisesta tuulesta.

Mäen päällä pyyhkäisin juosten toiselle peltotielle. Samalla revontulet todella aktivoituivat tanssiin! Revontulisäteitä ilmaantui kaareen ja revontulivyö eli taivaalla, sis wau mikä ilta! Umpipilvisyydestä kohtuu nättiin revontulinäytelmään, ei huono, lisäksi sain muutaman oikein kauniin ruudun talteen. Hyvin handlattu vieraassa kuvauspaikassa vaikka alussa hieman tökki! Taputin ansaitusti itseäni hartioille.

Kotimatkalla ajaessa katselin reposten tanssia, mutta taisi lady Aurorakin vähän riehua itsensä uuvuksiin ja taivaalla näkyi enää heikosti sykkiviä revontulia...ja henkilökohtaisesti en odottanut enää parhaiden arvojen mentyä alkuillalla ohitse ihan tällaista näytelmää, avaruustuulen arvot eivät olleet kuin hätinä oranssilla näytelmän alkaessa.

Komea ilta, vaikkakin hieman sähläystä kuvauspaikan suhteen. Jaa hieman? Olipa aika varovainen arvio taas. Jälkikäteen sanottuna hirveää säntäilyä :D

Muistakaa säntäillä uudet kuvauspaikat lävitse päivänvalolla ja hankkikaa mahdollisille yksityisalueille kuvausluvat!

-TTT