Täydellinen revontuliyö

11.09.2022

 4.9.2022 Illan odotus alkoi tyyliin pelkoa ja kauhua Laitilassa pilviennusteen arpoessa edestakaisin puolipilvisen ja laminaatin välillä. Lisämausteena tulisi olemaan myös sumu ja kosteus. Reposarvot olivat olleet pitkään jo punaisella.

Pääsin lähtemään liikkeelle 22 jälkeen. Kaasua sai painaa jo meiltä Laustille johtavalla suoralla, kun revontulivyö päätti aktivoitua ajamisen aikana. Onneksi kuvaus kohteeseen ei ollut pitkä matka. Sain auton heittämällä parkkiin ja katsoin hetken nousevaa revontulikaarta. Hihhei, näyttää, että kohta mennään taivaalla vielä kovemmin. Otin repun, jalustan ja jalat alleni ja lukitsin auton juoksusta. Olisin pari minuuttia myöhässä mutta nou can do!

Yllättävän hyvin jalka nousi 10kg varusteiden kanssa ja saavutin pellon keskikohdan yhdessä kirkastuvien reposten kanssa. Jarrut kiinni, kamera kuvaus valmiiksi ja sitten vaan töihin. Ja en edes hengästynyt, eli kuntoilu tuo tulosta! Jess!

Revontulet alkoivat näytelmän heti melko aktiivisella kaarella, joka nousi nopeasti kp-4 korkeudelle eli otavan tienoille. Kaaresta nousi todella korkeita, liloja säteitä reilusti yli otavan. Uskomattoman näköistä ja tuli hyörittyä ja pyörittyä kameran kanssa ympäriinsä silmät ymmyrkäisenä.

Kun reposten tanssi vähän hiipui, tuli jano. Samassa muistin, että voi kökkö, kahvi ja vesi jäivät autoon. Pakkasin tavarat ja ajattelin ehtiä käymään autolla juomassa jotain.

Se oli hyvä plänä, mutta voihan ährä, se ei onnistunut. Revontulien palautumisvaihe ei kestänyt kovinkaan kauaa ja jälleen kaari aktivoitui ja sain ottaa jalat alleni ja hakemaan toisenlaista sommittelua. Kaaren tapahtumat painottuivat aluksi itään, joten valikoin kuvauspaikan sen mukaan. Onneksi suojan puolella kuvatessa oli tuuli loppunut lähes kokonaan. Tässä vaiheessa hieroin välillä silmiäni, kuviin tarttui jännää, vaaleanpunaista diffuusia repos harsoa. Näenkö oikein? Onko tuo Steve? Jos ei niin mikä? Ei hajua, nyt täytyy vaan saada ilmiö talteen.

Samassa reposkaari nousi vieläkin ylemmäs ja taivaalle piirtyi korona. Lännen puoli kaaresta myös kirkastui ja reipastui joten meikäläinen lähti matkaan rytinällä kohti aukeaa ja tulin hätistäneeksi hirven ylös sen makuupaikasta. Hirvi kommentoi asiaa mölisemällä. Auts, mulla olisi siis kuvaus kaveri.

Huusin hirvelle, että "mee vaan nukkumaan takaisin, täällä on tilanne revontulissa ihan hieman päällä ja ylipäälliköltä meirän tutkimusryhmästä kävi käsky, että kaikki oudot reposet on yritettävä nyt taltioida, enkä haluaisi vaihtaa paikkaa etten missaa mitään. Meidän on pakko sopia samalle pellolle! Buenos tardes, como esta, gracias" (En meinaan keksinyt ääneen hätäpäissäni siis mitään muuta...)

Hirvi ilmeisesti pettyi huonoon espanjaani ja lähti pois. Nyt olikin sitten hyvä sijainti kuvauksellisesti, joka puolella oli tilaa sommitella maisemaa yhteen revontulien kanssa. Ennen kuvauksellisesti niin haastavat kasvihuoneetkin istuivat tästä kulmasta maisemaan nätisti.

Kolmas reposnäytelmä starttasi nk. protoni revontulilla eli sykkivillä läiskillä. Kaareen ilmaantui idän puolelle läiskä joka lähti venymään kohti kaaren lakea kulkien kohti kaaren lakea laskeutuakseen sitä myötäillen kohti länttä. Päästyään miltein kaaren laelle läiskä ikäänkuin katkesi ja siitä erkaantui toinen sykkivä läiskä. Taivaalla näytti suomeksi sanottuna olevan venyviä barbababoja ja strobovaloja, jotka olivat infernaalisen vaikeita kuvattavia. Toisesta läiskästä syntyi kolmas läiskä. Siis hetkonen, mitä taivaalla tapahtuu? Olenhan hereillä enkä näe unta? Nipistys kertoi, että ihan tässä maailmassa ollaan, taivaalla vaan tapahtui hieman outoja.

Läiskien liikerata jatkui kaaren yläreunaa mukaillen länteen, jossa läiskät kutistuvat pienemmiksi ja lopulta katosivat korkean, pinkin pilarin ja sen alapuolella sijaitsevaan emittoituvan vaaleanpunaisen revontulen sekaan. Ei hitto. Onko tuo käikäle tuolla sittenkin STEVE? Silmä näki jotain vaaleaa, nauhamaista. Paikan päällä ei osannut sanoa mitään. Ihmettelin vaan pää pyörällä, että nyt on tulet kohdallaan, mielenkiintoista nähdä mitä näitä kehittäessä myöhemmin tulee eteen ja mitenköhän monta sataa ruutua tässä vielä ehtiikään kuvata.

Hetken päästä läiskä muodostus alkoi alusta kaaren itäpuolella. Jälleen seurasi läiskän venyminen, jakaantuminen ja nyt yllättäen yhdestä läiskästä erkani samanaikaisesti kolme pampulaa, jotka lähtivät sykkien jälleen kaarta myöhen kohti länttä. Plop, plop ja plop. Voi jestas. On nämä metkoja nämä sykkivät revontulet!

Ainakin parin tunnin ajan sykkivien läiskien ylä- tai alapuolella esiintyi vaaleanpunertava diffuusilta vaikuttanut alue joka vaikutti sykkivän myös hitaasti. Parhaimmillaan vihreitä läiskiä oli revontulikaaren yläreunassa viisi kappaletta, erikokoisia, sykkiviä, vihreitä alueita. Ihan kreisin näköistä paikanpäällä koettuina.

Helminauhamaisesti taivaalle piirtyneet sykkivät alueet olivat kooltaan pieniä,alku yöllä läiskät olivat taas suurempia. Omituinen yö reposten puolesta, siis etenkin klo 01.00-02 mieletön, vimmatusti sykkivistä vihreistä palluroista muodostunut nauha varasti huomion.

Kirjoitin meidän tutkimusryhmään, etten havainnut 100% sarria tai steveä, mutta taivaalla vallitsi ihan hirveä meno. Oma ammattitaito petti kuten usein ennenkin ja pitkä pilari kuvissani paljastui Steveksi. Se siis voi olla vähän tuollainen "epämääräinen suhrukasa". Kanadan porukka ei saa sitten tästä lausumasta loukkaantua :D

Hauskaa harrastamista nämä eri revontulimuodot ja niiden bongaaminen. Revontulet on niin kiehtova harrastus, että koko ajan tulee eteen jotain uutta.

Todella onnistunut ilta ja kerrankin pilvisyysennuste kusahti. Kuvauspaikan valinta meni just nappiin, koska näkyvyys oli horisonttiin loistava ja nyt sitä tarvittiin, että läiskien syntymisen taivaalle pystyi taltioimaan kohta kohdalta. Sumua ja kosteutta kyllä piisasi ja käytin pari kädenlämmitintä yön aikana, kosteus kerääntyi kameran päälle ja jäätyi, mutta linssi säilyi kirkkaana, kiitos Hankkijan laadukkaiden kädenlämmittimien. (Ne eivät ole muuten pettäneet laadullisesti koskaan)

Ja sitten hop! Tiedän, että moni oli liikkeellä 4.-5.9 2022 välisenä yönä ja olen nähnyt laadukkaita kuvia ympäri netissä ympäri Suomen. Suosittelen, että ladatkaa ne talteen rohkeasti Taivaanvahti-nimiselle sivustolle. Kuvat ovat siellä siten kaikkien silmänilona ja huomattavasti laadukkaampina kuin facessa tai instassa!

Tutkijoita auttaa erityisen paljon se, että revontulikuvat harrastajilta olisivat samassa paikassa, tallessa ja valmiina osallistumaan vaikkapa revontuli tutkimukseen, kuten omille dyyni revontuli kuvilleni kävi. Ei pidä kriisiintymän vaikka oma revontuli muotojen ruksitus menisi Taivaanvahdissa metsään, apuja varten on olemassa ylläpidon tontut. Myöskään aito, asiasta kiinnostunut tutkija ei naura jos tulee revontulien "muotojen" tunnistuksessa tulee moka. Yritys ja erehdys ja sitä kautta vaivihkaa oppiminen reposten maailmasta on ollut toimiva juttu, ainakin omalla kohdalla.

Tehkäämme siis jatkossakin tiedettä yhdessä!

-TTT eli dyyni tiimin arkiston täti hitto forever.

ps. mikäli läppä auennut, käy lukemassa blogistani dyynien tarina :)  

Luo kotisivut ilmaiseksi!