Blogi

Muutama yö taaksepäin oli povattu revontulia puolen yön maihin. Sieltä ne tulivatkin, tykittivät hetken täydeltä laidalta ja ottivat yötaivaan haltuun vielä kerran.

Sää oli komea, niinpä päätettiin toteuttaa tähtiretki-ilta porukalla ja meidän Ulvilan vahvistus saatiin illansuussa kylään Laitilaan.

Monsteriluokan cme teki osuessaan maan magneettikenttään ihan vakuuttavaa jälkeä ja mittarit painuivat punaiselle - jälleen päiväsaikaan.

Eräänä lämpimänä ja kirkkaana syyskuisena yönä viime syksynä autoni ajovalot leikkasivat jälleen pimeää ja edessäni avautui pitkä peltosuora, jonka päässä olisi tämän iltainen kameran ulkoilutuspaikka.

Perjantaina illalla oli pakko käydä katsomassa josko blogiin saisi sunnuntaille jonkin kivan kertomuksen ja tarkoitus oli bongata eläinratavalo vielä, kun se näkyy.

Sanoin miehelle eilen illansuussa, että ei näissä illan reposissa varmaankaan mene kuin hetki. Hetken käsite oli tällä kertaa kolme tuntia... Eli suomeksi, se siitä rauhallisesta leffaillasta :D

Kivaa keskiviikkoa! Kävin pari yötä sitten kevätpäivän seisauksen eläinratavaloa etsimässä, tervetuloa mukaan. Kertomuksen lopussa on vinkkejä eläinratavalon ikuistamiseen (ja pari muuta linkkiä aiheeseen liittyen)

Eilisen illan sää oli sanalla sanoen Upea. Tuumasta toimeen ja tavarat autoon iltasella, suunta kohti Seppälän kylää. Teki mieli maastoon katsomaan tähtiä, uutta kuvauspaikkaa sekä kuun nousua ja ehkäpä myöhemmin repolaisia.

Eilistä blogi tekstin loppua lainatakseni "toivottavasti tästä illasta saa pienen kertomuksen ja pari kuvaa"... hei oikeasti nainen, ole jatkossa varovainen toiveissasi. Pari? Tarkalleen 919 ja kertomus on mallia "novelli". Mennään!

"Kulta! Arvaa mitä! Tilasin sulle illaksi rauhallisen revontulikaaren". Näillä sanoilla armas aviomieheni avasi päivällä puheenvuoronsa. Lopputulos oli niin hirveetä tykitystä täydeltä laidalta ettei mitään järkeä. Tilauksessa luontoäidille taisi esiintyä koodivirhe :D